tag:blogger.com,1999:blog-66051502012-02-16T13:37:39.091+02:00ajatuksen virtaa ja pari karikkoaniminoreply@blogger.comBlogger1211100tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-19856545366033229662010-08-01T14:51:00.002+03:002010-08-01T14:54:40.553+03:00

Oisit tullut edes tänneoisit pyytäny multa jotainmutta mä tiedän, ettei se oo helppoayksin minäkin yritän kestäämiksi jätit lapset taaksesikyllä me oltais sut autettu eteenpäin.ihan varmasti.mä oon pahoillani, ettet jaksanu enää.jos joku siihen on syypää niin jumalauta se ei koskaan ansainnu yhtään sekuntia sun kaa! joku saatana heitti hukkaan parhaan kauneuden!kerro mulle. oisit kertonu mulle.

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-62521610422695875372009-06-20T02:37:00.002+03:002009-06-20T02:47:23.976+03:00

huonosti nukutun yön jälkeen sukulaisten kanssa juhannusaattoa viettämään. oli törkeen kiva olla lasten kanssa, muutaman aikuisenkin.liian väsyneenä sieltä kotiin, eli ei kavereiden luo - taaskaan.kotona nukahdin aika pian ja herään sitten muutaman tunnin kuluttua.nyt makaan yksin kotona ja vituttaa.mies on jossain, ei vastaa viesteihin.mä oon yksin ja tylsistyn.mun vaihtoehdot on:siivoaminen tai

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-16176415219792349542008-08-21T23:59:00.002+03:002008-08-22T00:16:03.618+03:00

Silminnäkijä käsitteli tänään masennusta.ja sitä miten ihminen heitetään roskiin.piti vaan tulla kirjoittamaan pari ajatusta ylös, tiedän taas etten ole ainoa.hoidon saaminen on sattumankauppaa. jos saat hyvällä tuurilla hyvän lääkärin, ja terapiaa, voit parantua pian. jos sinua viskotaan lääkäriltä toiselle, psykiatrilta toiselle, ja niistä vielä hyvällä tuurilla yksi ei kuuntele sua laisinkaan,

niminoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-80334922770436161412008-08-20T01:25:00.002+03:002008-08-20T01:28:01.804+03:00

siis oonko mä viimeksi kirjottanu lähes vuosi sitten :o ei oo mahollista.yleensä kirjotan masentuneena, näköjään oon ollu liian masentunu jopa kirjottamaan, perin hämärää. no oikeestaan joo.. ei paljo oo huvittanu kirjottaa samoja asioita jälleen kerran. mä oon masentunu ja paskana, en jaksa enää toistaa sitä. vitun tylsää lukea sitä. ja elää sitä.ja harmittaa ku laskurikin katos. :P

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-22363576698182606932008-08-20T01:22:00.001+03:002008-08-20T01:24:02.769+03:00

kiitti Gee... ;)Kiinni jäit!Koska luet tätä tekstiä, niin se tarkoittaa, että sinun täytyy kommentoida minulle jotakin.Kommentoi ihan mitä itse haluat, kunhan vain teet sen.Laita tämä teksti sitten omaan blogiisi ja nappaa kiinni kaikki blogiasi lukevat.Gotcha!Because you are reading this text, it means that you need to comment something into my blog.You can comment whatever you like but just do

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-28994889036551421812007-09-01T03:33:00.001+03:002007-09-01T03:34:46.126+03:00

onpas kerrankin sellasta tekstiä vanhassa Minun-kirjassa, joka ei ole ajankohtaistataivaan kiitos!noh laitan sitä tohon silti,ei voi ylikään hyppiä.että joskus päästään sinne loppuunkin.se loppu on upea.ainakin mulle, joka elää sitä.tai siis tietenkin tarkoitankuolee sitä.

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-75420807041676890972007-09-01T03:27:00.000+03:002007-09-01T03:32:40.907+03:00

Monet asiat ovat olleet lähinnä mua itseäni kohtaan vääriä.Yhteiskunta,sen tulkinta tällä mielenkierrolla,antaa raskaan taakanSen painon alla.olenko jomurtunutkestänkö vieläeikö meille annetakin vain sen verran paskaa minkä jaksamme pyyhkiäentä jos jätänpyyhkimättä…***ja tässä vaiheessa kai omistettu myös jäljellä oleville isoille veljilleni (ennen kuin

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-76722070609716882892007-08-01T23:38:00.000+03:002007-08-01T23:45:46.092+03:00

meikäläinen tulee just nyt hulluksiluen tota kiimasen naisen kiimasta blogiamies huutelee sohvalta jotain hemmetin selostusta johonkin tv-sarjaan ja mulla hajoo pää!ei kestä että ei ite ole siinä kiimasessa blogissaei kestä että toisten elämä on niin saatanan täydellistäainakin kirjotusten perusteellakade kade kade kadekateus tykyttää sisälläkiima valuu sisälläkatkera kiima saa raivon

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-54826657025238788132007-06-09T04:44:00.000+03:002007-06-09T04:55:52.182+03:00

mitä mun pitäis tähän kirjottaa?pitäiskö olla jotain piristävää?jotain mitä minun päivääni sisältyy - lässyn lässyn lää(no mä kerron : ei yhtään mitään! siitä on siis pikkasen vaikea kirjottaa!)erotiikkaa? no sitä kyllä päässä riittäis...vai saanko mä yhä vaan kirjottaa sitä samaa mitä ennenkin?toistaa noita samoja kelojasamoja ajatuksiasamoja tynkiä mitä mun päästä virtaa sormille?kuka jaksaa

niminoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-512663462901065632007-04-20T02:25:00.000+03:002007-04-20T02:31:04.191+03:00

eihän ne voi pakottaa mua sinne masennuskouluun?eikö ne tajua, että mä en kestä sitä? varsinkaan kerran viikossa...mulla menee tästä eilisestä käynnistä noin kolme päivää palautuaja loput neljä päivää pelätessä, valmistautuessa ja valvoessa sitä että kohta taas sinne.mä en ole masentunut jos mun ei tarvitse näyttäytyä ihmisillejos ei tarvitse tulla sinnemä piristynalamäki alkaa aina siitä kun

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-22624184535187842232007-04-19T01:43:00.000+03:002007-04-19T01:47:41.134+03:00

miten voi ihminen olla tällainen laite?täysin randomilla toimiva sekoitus ajatuksiajoita ei voi ohjailla mihinkäänei voi huijata itseään unohtamaanolemaan ajattelemattahyväksymääntulemaan onnelliseksiootteko käyneet psykiatrilla?ei siis voinu enää nöyryttävämpää juuri olla.ei pilkottu mua palasiksivaan mun käytössitä morkattiinei taputettu olalle, että kyllä se siitävaan potkittiin perseelle,

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-32417350743954694512007-04-01T04:16:00.000+03:002007-04-01T04:30:12.764+03:00

tänään musta taas tuntuu tältämun koko elämä on rappusilla istumistapimeässätupakan savua puhaltamassatuijottamassa maahanitkemässäkyynelten kuivuessa poskillejokin sai mut repeämäänkai se oli se miten elän kahta elämäämiten kukaan tässä kolmiulotteisessa maailmassa ei nää muakuinka toiset näkee musta tän puolenja lopuille en uskalla sitä näyttääkuinka kuljen kuoreni sisälläja toivon että joku

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-60846135466768851852007-02-20T07:12:00.000+02:002007-02-20T07:23:37.048+02:00

Ja pilvenhattaran päälle mä en oo paennut taas johonkin aikaan.Kun se rupes murenemaan.Olisiko parempi?Nyt kärsin työstämisestä, jonka itse valitsin.Ei sitä voi loputtomiin lykätä.Mä en jaksa enää elää.En tosiaan näe minkäänlaista valoa missään.Joku puoskari vois mua ”auttaa”, mutta lykkääminen on aina vain pahentanut asioita.Kestänkö mä sen minkä itse valitsen?*** Mun tuska tuottaa

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1164839422227187362006-11-30T00:24:00.000+02:002006-11-30T00:33:39.530+02:00

Koska olen virheeni tehnyt ja viisastunut ja muutenkin niin todella viisas ajattelin jakaa tuota tietoa. Parisuhdetta voi hoitaa, ja siihen on olemassa hyviä vinkkejä (jotka kaikkien pitäisi kyllä tajuta ihan itsekin, mutta koska kaikki parisuhdeoppaat on niin suosittuja niin aloitan minäkin, rikastun vielä tällä).Ensimmäinen ja kaikkein tärkein ohje on:Valitse oikea kumppani. Siis OIKEA. Ei se

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1158408481599331402006-09-16T15:07:00.000+03:002006-09-16T15:08:01.610+03:00

Jos et halua, että lapsesi tapetaanniin älä tapa kenenkään isää.

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1158147506221363502006-09-13T14:35:00.000+03:002006-09-13T14:38:26.233+03:00

Mulla on kauhea ikävä lapsuuttani.Kaikkia maaseutumatkoja,joista saa flashejakin.Kaikkia teatterireissuja, mökillä ja oi! metsällä oloa.Minä olen .. onnellinen.Miksi en ansaitse sitä?Mikä siinä mättää. /anna. /aina/ Ja kolme varista jätti kaikki kolmet varikset aidalle.ja se lumi taas on suhinaa avaruudesta… *** Mä juoksin ja kävelin kohti määränpäätäni.Sitä ainoata

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1152449331107425022006-07-09T15:48:00.000+03:002006-07-09T15:48:51.126+03:00

älä katso itseesi peilistäettet ala itkemään.en jaksa itkeä.

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1151352149866872832006-06-26T22:50:00.000+03:002006-06-26T23:02:29.896+03:00

inspistä toisen blogista.tai oikeestaan masista.ehkä mun suurin masiksen aiheeni onkin just tuokun ei voi elää täysilläei voi elää niinkuin haluaisiaina toisten ehdoillaaina kompromisseissaAina kateellisena.tän yhden elämän mä käytän masentuneenakateellisena ja hieman katkerana.surullisena pessimistinä ja peläten.pelkään kaikkea ja eniten sitä että elämä menee hukkaan näin.istun kotona mököttäen

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1151055369949677832006-06-23T12:32:00.000+03:002006-06-23T12:36:24.206+03:00

vanhoja tekstejävuosia sitten mielessä pyörineitähistoriallisia suorastaansilti ne on jokapäiväisiätuttujakulkee mukanaeikä ole paljoa muuttuneetajankohtaisia ne ei kaikki olesilti oleellisiataustatiedotenkä malta odottaa että pääsen niissä loppuun

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1151055131830337902006-06-23T12:23:00.000+03:002006-06-23T12:32:11.850+03:00

Mä haluan asioita, joista toinen estää toista toteutumasta. Mä oon vitun heikko. Mä pärjään yksin. Kuolemalla. Kun kukaan ei auta, on apukin lähellä… Väitättekö te, et mun pitäis opetella selviytymään yksin? Mä puristan jalkani yhteen. Virkkuukoukkujen sijaan mä kuvittelen klitorislävistyksen, siinä verhon takana. Nauttisinko mä siitä? Heh. Niin kuin mä nautin seksistä…. ***

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1149886038714104272006-06-09T23:45:00.000+03:002006-06-19T16:29:43.440+03:00

"otteita aikaisemmasta Minun kirjasta - sivut 49 & 50"Mä tajusin tänään, et miehet ei oo oikeesti paskoja. Mä teen niistä sitä. ”Kyll maar myö niin pal kauhiast häröilt olt, et on meiän pakko välil sekoillakkii.” Kyllähän mä tiesin, et kenenkään huumorintaju ei riitä muhun. Mä oon oikeesti aina pettynyt teihin. Rakastakaa mua! Mitään muuta mä en ole ollut vaille. Kaikki elämäni

niminoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1149353073304179132006-06-03T19:41:00.000+03:002006-06-06T20:50:48.263+03:00

Ruoho on vihreää lumen alla. Ja minä rakastan molempia. Lumi on vihreää ruohon alla. -ko? Minä suljin silmäni olkaasi vasten. Annoin sinun saattaa minut rajamaille, pelkäsin, mutta rakastin liekkiäsi. Minä olin kokonaan musiikin. En edes muistanut ajatella, ettei väliä sillä mitä muut ajattelee. Sinä kannoit minut pois, annoit tehtävän. Miten vaikeata on taas palata ja olla oma

niminoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1140989253541279562006-02-26T23:22:00.000+02:002006-02-26T23:27:33.556+02:00

olympialaisten päättäjäiset on kuin elämäolympialaisetkin taisi kokonaan olla kuin elämäensin juhlitaan pramein menoin alkuasitten kuljetaan suurin toivein läpi eri lajieneri vaiheideneri maailmoidenkoetaan ilon hetkiäsuuria odotuksiakaikki päättyy pettymykseenkyyneliinlopussa enkelikuoro laulaapaholaislapsetkin laulaakisojen isännyys siirretään kauas tulevaisuuteenihankuin

niminoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1139214083670428822006-02-06T10:13:00.000+02:002006-02-06T10:21:23.680+02:00

pitkästä aikaa tuli mieleenettä pakko maalatatarttua siveltimeen ja sohrataistuin autossapakkasella ikkunoiden sisäpinnassa on upeita kuvioitajoista sairaalla mielikuvituksella saa kauniita hahmojatai sairaita hahmojalähinnä eläimiä niistä tuleemä haluan taas maalata samalla tavallaniistä maalin hipuista syntyy kuvamun päähänmun siveltimeenmun veitseenja mun kankaallehirmuinen himopoistaa nää

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1135457717205283332005-12-24T22:40:00.000+02:002005-12-24T22:55:17.216+02:00

sanna ja lapset: voitko vaari vilkuttaase odottaa sua kotiin taaseikä muista sun kuolemaavaan hiuksiin harmaisiin papiljotit laittaaja aamutakkiin rintaneulan tummuneense kuusen alle on piilottanut käärönvillaksukat alla voimapaperinja nyt se juhlapöytään paikan sulle kattaaja sanoo että jouluksi sä tulit ennenkinvoitko vaari vilkuttaaniin se joulumielen saavoitko vaari vilkuttaavoitko vaari

niminoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1129352542254217752005-10-15T07:57:00.000+03:002005-10-15T08:02:22.260+03:00

kyynelisin silmin mä katson suaen oo nukkunut taaskaanmä painan käden sun lämpöiseen ihoonihan hiljaa ettet sä herääkyyneleet valuu mun poskille ja kädellemä rakastan sua ja teitä niin paljonmun sydän meinaa pakahtua siihenonneen ja pelkoonmä haluan lukita meidät tähän hetkeenvaikkei tämäkään ole täydellinenmutta nyt en pyydä enempääkunhan vain saisin pitää meidät tässäelossayhdessäkaikkiteidän

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1127093573799654662005-09-19T04:27:00.000+03:002005-09-19T04:32:53.803+03:00

aamuyöllä taas makaan hereillä.yritän katsoa unia tuovaa dvd:tä, niinkuin joka yö.telkkari sammuu ajastimellaeikä uni tule.päässä pyörii ajatuksia,ensinnäkin nousenko ylös vai jatkanko yritystä.mutta edes silmät eivät tahdo pysyä kiinni.ottaa päähänsuunnitelmatpettymyksethaaveet ja murheettieto. tiedottomuus.eikä uni tule.taaskaan.kauankohan mä olen nyt näitä miettinyt?monta viikkoa.mä osaan

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1124369616112504872005-08-18T15:49:00.000+03:002005-08-18T15:53:36.116+03:00

miksi uni ei virkistä?mä avaan silmät ja oon ihan unessa,katon kelloaja oon nukkunu tuntejapää on ihan pihallaja masentaasiis masentaa ilman mitään syytäsit mä yhtäkkiä muistanmä näin taas painajaistapahimpia painajaisiajoissa itketään epätoivoajotka jättävät valveilla oloonkin sen saman paskan tunnelmanniinku joku ois pielessäkoko ajanunen piti piristäävirkistäämä oon ollu nyt monta päivää

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1123550946964007492005-08-09T04:18:00.000+03:002005-08-09T04:29:06.970+03:00

erotiikalla saa lukijoitamainoslauseistun jalat levällänituen niitä vessan kopin molemmin puolinavoimena suljettua ovea kohtihousut on myttyrässä lattiallamä tykytänsydän hakkaa---tuntia aiemmin:siivousta, murheita ja suunnitelmia.yhtäkkiä joku mainitsi koodisanan,ja päässäni pamahtaakiima, panetus, himoajattelen että tästä on selvittäväkun ei ole mies tässä, ei voi saadasaisiko vaikka mies olisi

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1122943359073146542005-08-02T03:36:00.000+03:002005-08-02T03:42:39.076+03:00

tässä istun enkä muuta voi.kuljen sateessa ja ajatukset virtaa päässäihan miten vaanvuolaana virtanatai pikku pisaroina.mietin mitä teille kuuluumietin elämäänimietin imuriamietin yöperhosiamietin lattialuuttuakuivamoppaustanaureskelen itsellenisäpsähdän ukkostaajattelen taas teitä.palvelijana nöyränä tässäyritän päteä.huomaatko miten syksy saapuu?ei enää näy maisema yössäkuu ei paistanutpimeys

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1119574197229680362005-06-24T03:49:00.000+03:002005-06-24T03:49:57.233+03:00

julkeus? mä oon kännissäja masennunku mua ei ymmärretäsiitähän juuri on aina kyseku ei ymmärretäkatsotaan kieroonsäkin katsoisitmä tiedän sen nytmussa on jotain vikaa? tai ihmisissä yleensä ?koska kaikkia katsotaan kieroonaina ollaan yksin oman päämme sisälläyksin omassa elämässä

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1119573438326900362005-06-24T03:34:00.000+03:002005-06-24T03:37:18.330+03:00

mä en halua enääen enää avautuate potkitte mun sydäntäen mä voi teitä siitä suoraan syyttääkoska ette voi tietääse kai on elämämme tarinakukaan ei ymmärräkaikki aika menee siihen tasapainottelemiseen näiden välillä"sinä sitä ja minä tätä ja vielä tuokin tuota"koita nyt sit olla rehellinen ihmisten keskellä, jotka ei kestä rehellisyyttämiksi nykyään oletusarvona on että halutaan satuttaa tai

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1119381913459657932005-06-21T22:18:00.000+03:002005-06-21T22:27:16.656+03:00

”Kuinka emätin karaistui.” Liian nuorena sänkyyn hypänneenä, liian monesti seksi oli elämäni uoma,silti emätinparka monesti itkeä tipautti verikyyneliään sinun kyrpäsi jäljiltä. Tarpeeksi monet kerrat frigidiytestäni kärsineenä,ties mitä liukastetta käytettyäni,emättimeni karaistui.Se oppi liukastamaan itse itsensä.Ei enää kipua gynekologilta,valitsin sen ”hellän”. Sinun

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1114751437683335682005-04-29T08:04:00.000+03:002005-04-29T08:10:37.686+03:00

viime yönä katsoimme sotaelokuvaa yhdessäse eräs aihe tuli esillevaikka tiedän, että sitä pitäisi välttääse erottaa meidät, älä astu sisään, tanssi vain sen ympärillämutta viime yönä tuntui siltä että nyt.nyt pakkaan tavarani. lähden elämään omaa elämääni.en enää ota sitä riskiä että tuo asia erottaa meidät. ei vaan, että tuo asia satuttaa minua liikaa.minun täytyy saada olla tärkein.minun pitää

niminoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1113570760928545632005-04-15T16:08:00.000+03:002005-04-15T16:12:40.930+03:00

masennus tulee fyysisestä huonosta olostaväsymyksestämä yritän nukkuanäen painajaisiaja herään entistä väsyneempänäelämän lannistamiseen valmiinaja koska oon väsynytsaan masennustaen hoida asioitaen siivoaen ole mikään hyväen missääntahtoisin lähteä pitkällekarkuunmutta kun en jaksa edes sitäen voi muuta kuin piilotella peiton allaja toivoaei vaan toivoa ei ole tällä hetkelläaivot lyö tyhjää

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1112389630785731652005-04-02T00:02:00.000+03:002005-04-02T00:07:10.786+03:00

aljafantti on sellainen eläinharvinainen ja joidenkin tutkijoiden mielestä sukupuuttoon kuolluteli niitä ei ole olemassatoiset tutkijat näkevät aljafantit erikoisina ja varsin mielenkiintoisina tapauksinajoiden tutkimukseen pitäisi käyttää enemmän aikaa ja resurssejaaljafantti elää pohjoisessatodennäköisesti luonnon lähellämutta viihtyy myös asutuskeskuksissaaljafantti istuu yksin iltaisin ja

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1111266224253389852005-03-19T22:58:00.000+02:002005-03-19T23:03:44.256+02:00

kateus on yksi kuoleman synneistäjos mä kuolen jonku takia niin se on tämämä kadehdin kauniita ihmisiämä kuvittelen et ne on täydellisiäniinku muutenkinja sit lohduttaudun sillä ajatuksella, että niitten täytyy olla ihan kusipäitäet kyllä mä oon parempimä tahdon olla kaunis mut sit kuitenkaan mä en tahdo olla jotain samanlaistamä oon erilainen ja joskus rumamä en laihdutamä en meikkaamä en osaa

niminoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1110770034782424562005-03-14T05:05:00.000+02:002005-03-14T05:13:54.783+02:00

eipä siinä mitäänen ole kirjoittanut aikaanei ole tullut aivoista mitäänei voi valuttaa sanoja paperilleruudulle okeimiksen voisi näyttää tätä puolta itsestäni läheisilleni?mitä minä pelkään?että he näkisivät sisällenikuulisivat salaisuutenihalveksuisivat minuarakastuisivat minuun enemmän?viimeinen ei ole minun päässäni realistinen vaihtoehtokuvailen tätä hyvänä esimerkkinä maailman menostapitää

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1108825021596979902005-02-19T16:56:00.000+02:002005-02-19T16:57:01.600+02:00

Pari päivää sitten minä itkin ihan kaverin nähden.Vittu miten surkea mä oon nykyään! Mulla on tylsää.Mikset sä tai kukaan tuu nyt mun lähelle.Kananmunan haju saa mun pään särkemään ja mä haluan kotiin.Miksi mä nykyään aina haluan kotiin.Kotoota pois. Mä olen tänään puhunut ajatukseni.Kysyin ja ihmettelin.Mä en nimittäin kyllä jäisikään teidän seuraanne jos

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1107448450915668732005-02-03T18:30:00.000+02:002005-02-03T18:34:10.916+02:00

kattokaa nyt mua meen piiloon tänne vaikka kaikki oiskin hyvin mä suljen suuni oon mukamas korrekti vaikkei siihen oiskaan mitään tarvetta tiedätkö joskus voi olla itseinhoa tulvillaan vihata pieniä turhia asioita paitsi ei ne mulle tunnu turhilta juuri nyt katon itteäni peilistä ja tahdon itkeä itkenkin sisälläni tahdon rikkoa peilin tahdon karata hautautua maan alle olla piilossa itseinho

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1106491029443544472005-01-23T16:25:00.000+02:002005-01-23T16:37:09.443+02:00

alkoholistin lähellä eläminen on ollut mun elämää mä oon pelännyt ja salaillut, huolehtinut ja suuttunut se on vienyt enemmän voimia ku mitä oon käsittänyt ei ehdi elää omaa elämäänsä läheisen hoitoon mukaan pääseminen oli yksi rankimpia kokemuksia piti kertoa kuinka sen ihmisen juominen on vaikuttanut muhun miltä musta on tuntunut mä suunnittelin ne sanat etukäteen tarkasti pelotti että itken

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1105119142441661462005-01-07T19:29:00.000+02:002005-01-07T19:32:22.440+02:00

mä pyydän kannustusta mä tahdon oppia paremmaksi sano mulle että mulla ei oo mitään hävettävää sen sijaan et ymmärrä minua mä piiloudun käsien taakse kyyneleet polttaa kurkussa ja silmissä sä et sano niitä sanoja mitä mä pyysin sua sanomaan mä oon lukossa ja mä annoin sulle avaimen ja sä heitit sen helvettiin nyt mä häpeän paljon enemmän kun otin sen asian puheeksi - sittenkin nyt mä oon

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1104742500295182792005-01-03T10:48:00.000+02:002005-01-03T10:55:00.296+02:00

huono omatunto. kun ei ole kirjoittanut. hyvä mieli. kun olin lenkillä. huono mieli painajaisista. hyvä mieli jostain kumman syystä alkavasta flunssasta. ehkä annan itselleni luvan olla väsynyt koko ajan. tsunamit ja maanjäristys. miljoonat kärsivät. ja yksi pieni ihminen ei saa lähteä auttamaan. ottamaan vaikka vaan kädestä kiinni. putsata pientä haavaa. lohduttaa. kirjottaa paperille nimeä

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1103068787509720472004-12-15T01:55:00.000+02:002004-12-15T01:59:47.510+02:00

mä oon pahoillani ottaa päähän elämä kuolema vauvat ja sisäiset tutkimukset. mä oon pahoillani etten oo kirjottanu aikaan. mä oon pahoillani et mun elämä menee hukkaan ainakin mun mittapuun mukaan. tuleeko musta katkera vanha ämmä? miksi maailman luonnollisimmat asiat kuvottaa mua niin paljon? mä oon ahdistunut kun toiset puhuu niistä ääneen. ja mä en pysty. en ees halua pystyä. tänään mä

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1101641099457791802004-11-28T13:21:00.000+02:002004-11-28T13:30:20.053+02:00

Onko minun identiteettikriisini ruudullinen? Kun haluat tietää, kerro minullekin. Äiti – kuolemani jälkeen vie tämä kirja kustantajalle. Kerro minulle millä perustein se torjuttiin. Tämä on elämäni kirje. Jos en ehdi kirjeitä kirjoittaa, tämä on elämäni teille. Minä elin teitä varten. Älä ikinä luule saavasi kuolemaani. Minä kuolin itseäni varten.

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1101172234700635722004-11-23T03:05:00.000+02:002004-11-23T03:10:34.700+02:00

ihmiset on sulkeutuneita ne sairastuu sen takia miksi mä joudun mukaan siihen ei saa puhua ei saa kysyä ei saa kertoa mä en voi olla avoin kun mulle ei olla avoimia mä en kestä sitä ilmettä ihmisten kasvoilla kun ne ajattelee jotain eikä kerro ne ajattelee musta eikä kerro mä en luota niihin mä avaudun ja tunnen kuinka ne sylkee mun kasvoille ne huijaa luottamaan ne väittää välittävänsä enkä

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1100455420813989882004-11-14T19:44:00.000+02:002004-11-14T20:03:40.813+02:00

ykköseltä katsoin juuri kyynel silmien takana Helsingin juhlaviikkojen Gösta Sundquist muisto-konserttia. isänpäivänä. "ja nyt viimein kun mä lähden teen sen sydämeni tähden..." se kappale oli kuulemma ainoa, mikä oli saanut koko bändin itkemään studiossa. mä pidän siitä biisistä. mä haluan tosin tulkita siihen hieman enemmän kuin mitä sanoissa on kerrottu. "...kerro terveiset lapsille..."

niminoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1100228340754467562004-11-12T04:53:00.000+02:002004-11-12T04:59:00.756+02:00

Voi kun olisin ees jollekin psykologille paljon puhuva, itelleni oon täysi mysteeri. Eikä kukaan enää tuu öisin ikkunani taakse koputteleen. Mä en ole tuottanut pitkään aikaan mitään. Mun tuotos on muka sun. Älä kuitenkaan tuomitse minua. Sitä mä nykyään pelkään. Tötsynnöissä ollaan, se myönnettäköön. Kapuzzino on vaniljaista, hässysti. Siinä ei ole, ennakkotiedoista poiketen, fairyä. No, hei.

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1099172315318949722004-10-31T01:29:00.000+03:002004-10-31T00:38:35.316+03:00

mä kerron nyt jotain mun elämästä vaikkapa. masennus palaa taas. ei mitään uutta. seksielämä on kuollut. ei mitään uutta. ystäviä ei ole. ei sekään mitään uutta. oiskohan ees mitään uutta kerrottavaa? tänään mä katoin avaraa luontoa; dokumenttia susien elämästä. luontodokumentit saa mut yleensä itkemään. mä oon kyllä halunnu itkeä jo monta päivää mut en oo onnistunu siinäkään. nuori susi

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1098995921788179982004-10-28T23:34:00.000+03:002004-10-28T23:38:41.786+03:00

eiliseen viitaten. virkkuukoukkuviittaus - Anja Kauranen : Pelon maantiede. kiitos. eiliseen viitaten. aikaisempi Minun-kirjani on kirjoitettu lähes kokonaan yli viisi vuotta sitten. kysymys ei enää olen up-to-date ilmiöistä. mutta sallittakoon sen tulkinta kelle haluaa. ymmärtäkää väärin, ymmärtäkää huonosti. ymmärtäkää kuten haluatte. juuri siinä piilee koko elämän kurjuus. ymmärtämisessä ja

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1098925880658293922004-10-28T04:07:00.000+03:002004-10-28T04:11:20.660+03:00

Ajatus virkkuukoukuista tunkeutumassa peniksen aukosta sisään kiihottaa mua suunnattomasti. Kiihottaa mua suunnattomasti. Ja mä kun vain halusin huomiota. Mä haluan, et mä oon tarvittu. Mulla ei oo minkäänlaista syytä elää, jos te ette tarvitse mua. Onko siinä sitten jotain pahaa? Joo ja mä oon varmaan kertonu teille kuinka mä nyt haluaisin itkeä. Vaihtoehtohuumeita. Ei vaihtoehtoelämää enää.

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1098657584339798112004-10-25T01:29:00.000+03:002004-10-25T01:39:44.340+03:00

viime päivinä olen miettinyt montaakin asiaa. elämää yleensä. miksi me yritämme elää elämämme mahdollisimman helposti. hyvä esimerkki on se, että hoida talo kuntoon ja raha-asiat ojennukseen ennenkuin saat lapsen. että sitten lapsen kanssa on mahdollisimman helppoa. tai yleensä ajatellaan, että en voi saada nyt lasta, koska elämästä tulisi niin vaikeaa. tai älä ota isoa koiraa, koska se vaatii

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1098139881719263182004-10-19T01:42:00.000+03:002004-10-19T01:51:21.720+03:00

mä tapasin jonkun netissä. tunsin jotain suurta yhteenkuuluvuutta. sielujen sympatiaa vai mikä se korni nimitys nyt oiskaan. jonkun nettipersoonaan vois vaikka rakastua. varsinkin jos ois nähny sen kuvan ja se kuva vielä tukis tuota käsitystä. joskus kuva romuttaa ne tunteet. mä tiedän että todellisuudessa ei ole niinkuin netissä. ihmiset ei ole kaksiulotteisia niissä on se pimeä puoli minkä sä

niminoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1097789510550617752004-10-15T01:24:00.000+03:002004-10-15T00:31:50.550+03:00

tänään heräsin laiskana. katsoin kelloa niinkuin joka aamu. jatkoin unia niinkuin joka aamu ja heräsin vasta iltapäivällä niinkuin joka päivä. laiton kahvia ja leipää, avasin tietokoneen ja toivoin löytäväni todellisen ihmisen, ystävän, sen uumenista. tietokoneen kanssa on hyvä olla ystävä. jos se jäiskin siihen. ettei lähtis maailmaan hortoilemaan, siellä on paljon raadollisempaa kuin

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1097537838733953672004-10-12T02:34:00.000+03:002004-10-12T02:37:18.733+03:00

etsi aurinkoa. se lämmittää. ruskettaa. yhteyttää. sitä voi etsiä pilven takaa, avaruudesta asti. yleensä se kuitenkin on risukasan takana, yläpuolella. minä kurkistan sieltä raosta, risujen seasta. se häikäisee. enkä uskalla tulla ulos auringon paisteeseen. jos sinä seisoisit siinä minun ja auringon välissä. langettaisit varjon. ehkä sitten olisi helpompi ottaa se ensimmäinen askel. siirtää

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1097342438882761832004-10-09T19:16:00.000+03:002004-10-09T20:20:38.883+03:00

Niinä päivinä, ku mä oon onnellinen, mä haluan kuolla enemmän kuin koskaan. Ja mä itken enemmän. Johtuneeko siitä, että masentuneena mä en tunne ansaitsevani kuolemaa? Mä olin ennen niin hyvä. Mua rakastettiin ja mä osasin rakastaa. Mulla oli elämäni tarkoitus. Kun tulee pimeää, mä haluan mennä kotiin. Kun päivä on täydellinen, mä päästän irti ja meen kotiin isän luo. Ja isä rakastaa mua.

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1096500648638021992004-09-30T02:27:00.000+03:002004-09-30T02:30:48.636+03:00

ihminen on tyytymätön itseensä ja elämäänsä liian usein. minäkin olen. elämä on liian lyhyt hukattavaksi murehtien että mitä multa puuttuu mikä meni pieleen ja miksi miksi miksi. kuolema tulee liian pian toisaalta silloin ei enää tartte murehtia. sit sitä voi vaan olla ja möllöttää. eli sallikaa mun nyt murehtia vielä kun voin. valvoa vielä kun voin. itkeä nauraa ja raivota. elämä on

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1096243579303991922004-09-27T02:56:00.000+03:002004-09-27T03:06:19.303+03:00

onko minulla mitään sanottavaa? aivot lyö tyhjää. jostain syystä olen viime päivinä ollut yllättävän hyvän tuulinen. välillä tosin joukkoon on mahtunut 3-vuotiaan tasoista kiukuttelufiilistä. en ole toteuttanut sitä. tänään mä näin kuinka miehet ämpyilee. poikaystäväni isä oli kylässä. niillä ei oo hyvät välit. vedettiin sellasta normaalia small talkia, mä yritin vähän hymyillä ja nauraa

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1095786495218550952004-09-21T20:05:00.000+03:002004-09-21T20:08:15.216+03:00

Mä rakastin vertailla peniksiä. Siihen asti, kunnes huomaat vaihtaneesi isommasta pienempään. Sanotaan mitä sanotaan, et koolla ei ole väliä, mut pieni kalu saa mun sormet nauramaan. Se ei tunnu miltään. Isoa penistä voi rakastaa. Mut miks mä sit kosken tuohon säälittävään, joka luulee olevansa niin tyydyttävä, mahtipontinen. Mitenköhän mä tulen luokittelemaan vitut? Mutta kaiken muun pahuuden

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1094495461733328872004-09-06T21:29:00.000+03:002004-09-06T21:31:01.733+03:00

terveisiä helpotuksesta. terveisiä sademetsästä. ja valmistumisesta ja epäilyksen varjosta. terveisiä sairaudesta. ja himosta. katumuksesta. ja epäluulosta luottamuspulasta. mä en osaa nyt sanoa mitään positiivista, vaikka sellaiseenkin olisi syytä. siihen ei usko niin paljoa, että sen vois sanoa ääneen. terveisiä elämästä.

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1094344546139971612004-09-05T03:30:00.000+03:002004-09-05T03:35:46.140+03:00

mä kerroin tolle yhelle äsken rehellisesti et mä haluun sitä. se sano kasvaneensa. jostain syystä se tuntu loukkaukselta. ihanku munkin olis pitäny. mä myös sanoin, et mä en oo onnellinen. en mä muuten sitä niin paljoo haluais. mulle tuli paha mieli. mulle tuli taas torjuttu olo. mut torjutaan parisuhteessa. mut torjutaan irtosuhteessa. mä en kestä. toi mies. se ei oo hyvä. se on vaan

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1094302240460804522004-09-04T15:48:00.000+03:002004-09-04T15:50:40.460+03:00

Nyt mä jaksan uskoa, et vaikka sä nait porttikongin takana asuvaa tyttöä, mun on hyvä ottaa etäisyyttä asioihin. Ja tuntuu hyvältä ehkä sittenkin päästä pois. Mä lähden taas kullanhuuhdontaan. Täällä mä en nyt rikastunut. Nyt, muhun rikkaampana, sattuu enemmän. Mua on loukattu ja vihattu. Pientä liioittelua aina täytyy saada. Minä jätin taakseni teidät kaikki. Edes muistoissani ette seuraa minua

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1093702980314509522004-08-28T17:17:00.000+03:002004-08-28T17:23:00.313+03:00

masennus mä istun yksin sohvalla ja tuijotan eteeni puhelin on tyhjä en saa ketään mun viereen mä laitoin silmät kiinni ja uneksin uneksin niistä painajaisista joita mun elämä on. tai joita mä pelkään siihen tulevan. joskus musta tuntuu et ne on totuus. mä vaan istun rappusilla ja tuijotan pimeyteen. röökin pää näyttää omituiselta. se hohtaa. mä tuijotan puita ja sadepisaroita. maisemassa ei

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1093702487449313282004-08-28T17:12:00.000+03:002004-08-28T17:14:47.450+03:00

Ja kyyneleet silmissäni minä makasin siinä, kivusta kippuraan kääriytyen. Minä halusin eroon sinusta, enää en jaksanut tuottamaasi tuskaa, minä vihasin. Minä vihasin sinussa eniten juuri sitä, ettet välittänyt vihastani. Tämä on ollut turhin elämäni päivä. Turhaan minä toivon, että muuttuisiko se vielä iloksi. Minä olen tuhlannut yhden viimeisistä päivistäni. Sinä olet sen hukkaan heittänyt.

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1093216449774406542004-08-23T02:08:00.000+03:002004-08-23T02:14:09.776+03:00

tahdon laulaa. tanssia ympäri. halata sua lujasti. kirmata vehnäpellossa. kaurapellossakin. musiikki kaikuis kaukaa puiden takaa tanssilavan kopina kuuluu taustalla ihmisten iloinen känninen remu valot ja äänet ja makkaran haju. tanssilattia natisee lippuluukku on vanha ja maali rapistunut. sieltä saa sellaisen leiman käteen. ujosti mutta mielenkiinnolla sitä kulkee eteenpäin kohti sitä

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1093006454343396052004-08-20T15:51:00.000+03:002004-08-20T15:54:14.343+03:00

”Raiskaa minut, tuhlaa minut, ystäväni.” Mä oon aina halunnut kirjoittaa teille kirjeen. Jokaiselle omat viimeiset sanat. Olisi pitänyt tehdä se silloin kun te olitte vielä mun elämässä. Olisi kiva tietää nyt jotain mun elämästä. Mun tatsi alkaa kadota. Se välillä vähän pelottaa. Mut enks mä just sitä hakenukin? Mut ois kiva tajuta, muistaa. Ai niin. ne kirjeet. Mä jättäisin köyteni päähän,

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1093006154373540682004-08-20T15:48:00.000+03:002004-08-20T15:49:14.373+03:00

korvaan nykyisyyttä menneisyydellä.

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1092354981000114792004-08-13T02:53:00.000+03:002004-08-13T02:56:21.000+03:00

Ja sit ku se iskee, niin me ei ehitä tajuun mitään. Eikä onnex muistetakaan. Nyt ku mä olen siirtänyt lähtöäni ja kokenut kauniita asioita, taistellut onneni eteen, mä haluan teidän sääliänne ja hoivaanne. Mä hakeudun silti kotiin yksin. Kotiin, vaikka eilen poistin kätteni jäljet seiniltä, ja alan maksaa vuokraa. Tänne minä silti halusin tulla. Ja sain lisää kätteni jälkiä käsiini. Minä taas

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1092265837615893832004-08-12T02:00:00.000+03:002004-08-12T02:16:50.720+03:00

minä kirjoitin ylioppilaaksi silloin monta vuotta sitten. ainekirjoituksessa taisi olla aiheena pohjana lehtiartikkeli. vanha mies oli löytynyt kuolleena ratikasta. päätepysäkillä. se oli matkustanut koko matkan kukaan ei tiedä kuinka kauan kuolleena. päätepysäkillä ajaja tuli ukkoa herättelemään. voin kuvitella. se luuli sitä juopoksi varmaan. ei mies herännyt. se oli yksin matkustanut.

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1092092563937110362004-08-10T01:58:00.000+03:002004-08-10T02:02:43.936+03:00

Ja sitten mä päätin, mitä mä teen. Muutan. Yksin asumaan ja kasvatan kannabista. Poikaystäväni mielestä se ei ole todennäköistä. Hän hymyili minulle tänä aamuna ja teki minut onnelliseksi. Minä aloitin tällä kertaa lääkärin määräyksestä noiden tablettien syömisen. Ja takapuolen laastarin alla kipu ja kirvely. Liukastetta. Ja sitten ku mä haluan mä oon ku spiidiä vetäny pikkulikka. (joo likka)

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1091573157744976492004-08-04T01:43:00.001+03:002004-08-04T01:45:57.743+03:00

Kleopatran tunsin. Sen käärme kasvoi kauniisti nenän vartta. Punakeltainen käärme, kuin meikki, kuin tatuointi ja naamio. Hulluksi vuoroin kantajaansa vuoroin käärmettä haukuttiin. Se oli vain luojan luoma, miksi sen piti kärsiä? (kts. edellinen Jumala…) Minun lisäkseni vain käärme oivalsi tämän. Miksi se ei syyttänyt huumeita? Mitä me näemme vihreämpänä aidan tuolla puolen? Onko onnella

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1091405697734170842004-08-02T03:06:00.000+03:002004-08-02T03:14:57.733+03:00

oletko koskaan hypännyt tuntemattomaan veteen? tai seissyt ehkä siinä rannalla ja uittanut peukkuvarvasta vedessä ja miettinyt uskaltaisko sitä? siinä sitä seisoo ja varvas kastuu ja sit kerää kaiken rohkeutensa ja sittenkin juoksee ja hyppää. tuntemattomaan veteen. siinä voi satuttaa. jalka voi mennä poikki tai halvaantua koko kroppa. ois ollu parempi vaan seistä siinä rannalla varvas

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-109107936613301692004-07-29T08:31:00.000+03:002004-07-29T08:36:06.133+03:00

eipä ole tullut vielä paljoa nukuttua työt seisoo samoin järki vaikka on kuinka tylsää silti ei tee mitään hyödyllistä ulkona sataa ja tuulee pitäisi kait nukkua taas koko päivä jos vaikka sitten järki kulkisi hui mikä määrä hoidettavia asioita! paniikki

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1090968840256935052004-07-28T01:50:00.000+03:002004-07-28T01:54:00.256+03:00

hei sinä! minulla on ikävä sinua. olen tänäänkin ajatellut soittavani, ottavani yhteyttä. en uskalla. en tahdo että ymmärrät väärin, vaikka en tiedä itsekään mitä tarkoitan. piiloviestejä lähetän sinulle pitkin iltaa. enkä tiedä mitä niistä ajattelit. olisimme rehellisiä. ihminen voisi sanoa suoraan. pelkään tosin, ettet pidä minusta suorasanaisena. avautuneena. pelkään myös, etten pidä

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1090796701746150752004-07-26T02:04:00.000+03:002004-07-26T02:05:01.746+03:00

Ja nyt kun en ole saanut suutani auki tarpeeksi, tai sainkin liikaa, olen alkanut pähkäilyn, että mitä oikeasti haluan. Enkä tiedä. Jokainen miettii sitä jossain vaiheessa. Valinnan vaikeuden ei kuuluisi ajaa ketään itsemurhaan, ehkä väärä valinta, mutta ei, kyllä minä taas liiottelen! En halua sinua, en halua olla ilman sinua. Se saksan tunnin laulu… Minä kirjoitan nimeni hiekkaan, sen tuuli

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1090796162205999702004-07-26T01:54:00.000+03:002004-07-26T01:56:02.206+03:00

näätkö nuo leijat helsingin yllä? mä ajattelen sua enemmän ku ansaitset. mä en tunne sua, mun sydän vain tuntee - se ottaa sut mun syliin halaa, suutelee. mä tiedän miten meidän kävis jos kahestaan mentäis.

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1090500950818050732004-07-22T15:46:00.000+03:002004-07-22T15:55:50.816+03:00

lauletaan en tule piiritanssiin kanssasi juoksen karkuun ähhähhää "meistä tuli luusereita, taksikuskeja suutareita, yksinhuoltajaäitejä muurareita..." lauletaan tutulta tuntuu aatteet vaihtuu vaatteiksi "meidän piti muuttaa maailmaa..." sisäinen ristiriita on valtava sä et voi voittaa sitä sotaa omia aivojaan ei voi komentaa koska ne komentaa sua me ollaan omien aivojemme orjia mä oon sen

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1090445984798981532004-07-22T00:31:00.000+03:002004-07-22T00:39:44.796+03:00

miksi sä torjut mut? mä tuun hiljaa hivuttaudun hellästi viettelen suutelen hartaasti en mä tee sulle pahaa koskaan mä en pettäny sua mä rakastan sua kokonaan kaikkia pikku vikoja myöten mä rakastaisin sua kokonaan jos vaan kertoisit mulle loputkin älä tee musta tyhmää älä sulje mua pois sä oot muuttunu liikaa mä en saa enää olla oma itteni mä yritän olla painostamatta mut ei ikuisuutta

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1090125187768882832004-07-18T07:25:00.000+03:002004-07-18T07:33:07.770+03:00

ota dikikamera kato joo kovalla koolla sitten sulta häviää sieltä kaikki kuvat mitä oot ottanu festareilta joo vituttaa kaikki hienot kuvat niistä ihmisistä jotka häpeää itteään kännissä mä oisin halunnu ne kuvat talteen niille piti nauraa mieti nyt mä oon festarimeiningeissä ja kaikki nukkuu ei oo reiluu ne piti lähettää niille häpeän kuvat niinku musta ei ois sellasia nyt ne on kadonnu

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1089906551273042772004-07-15T18:38:00.000+03:002004-07-15T18:49:11.273+03:00

pitkästä aikaa sain migreenin. se kertoo siitä miten stressaantunut ja paniikissa olen töitten takia. ja muutenkin. koko päivä menee pilalle sairauden vuoksi. sairaus aiheuttaa vain lisää stressiä. mä en kykene suoriutumaan. mun fysiikka pistää vastaan. tai mikä lie psykosomatiikka. ja pitäis lähtee rentoutumaan pitämään hauskaa kavereitten kaa tuleeko siitä mitään kun stressaa? kantaa

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1089841851708146812004-07-15T00:44:00.000+03:002004-07-15T18:36:31.510+03:00

just joo. katselin aurinkoa sateista peltoa keijukaissumua. yöllä kaatosateessa en jaksanut juosta vessaan asti. kumisaappaat jalassa kyykistelin pihan reunalla. hävetti oikein. kun on siunattu yliaktiivisella virtsan erityksellä. jee. tosi jee. näin unta puhuvista kauriista. ne tuli aidan viereen mua katsomaan. uros kauris oli vihainen kun puhuin sen lauman naisille. sitä piti juosta karkuun.

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1089841095860663182004-07-15T00:37:00.001+03:002004-07-15T18:36:12.866+03:00

Mihin jänikset menee sateella? Piileskeleekö ne sammaleen suojissa Saniaisen alla? Niin kuin minä pienenä. Saniaisten alle mahtui hyvin lukemaan aku ankkaa Silloin kun en halunnut löytyä Halusin että mua etsitään Joku todistaa et kaipaa mua Mä taisin olla loukkaantunu Saniaiset on valtavia Pieni tyttö mahtuu sinne aivan loistavasti Kyyryyn Kippuraan Keinuttamaan itseään edestakaisin Itkemään

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1088719552791269352004-07-02T01:05:00.000+03:002004-07-02T01:05:52.790+03:00

Tää paska ois varmaan paljon mielenkiintosempaa, jos mä oisin paukuissa useammin. Vie minut pois! Mulla on sun kuvasi lompakossani. Kai vain, jotta saisin ottaa sen pois. Sä jätät ja mä jätän. Tää on nyt, sen on oltava, kilpajuoksua kumpi ehtii ensin. Mitä järkeä on valehdella? Saako siten paremman orgasmin, kun luulee että toinen rakastelee sun kanssa, kun me vaan naidaan? Sä et varmaan ikinä

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1088631616386130702004-07-01T00:37:00.000+03:002004-07-01T00:40:16.386+03:00

Joo, mä luen toisten kirjeitä salaa. Se ei oo reiluu. Nyt mä kyl rupesin funtsii, et johtuiskohan se siitä, et mä haluaisin et joku lukis mun juttuja. En mä näitä itelleni kirjoita. En mä oo sen arvonen. Lukisittepa, niin mä toivon, ja tuntisitte mut paremmin. Nyt mä kyllä tunnen teidät paremmin. Vaikka mä oon lukenu enemmän teille kirjoitettuja kirjeitä. Se sai mut raivoihini ja sellasta

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1088611899715663432004-06-30T17:57:00.000+03:002004-06-30T19:11:39.716+03:00

ja sen taas näimme, että aina joku menee pieleen. tuli onneksi oltua ees kännissä, ja hauskaa oli sen aikaa. onneksi saimme juhannusruuat laitettua, ja oli makoisaa. suvun jäsenet tosin ottivat hermoille, vahingossa välillä tai tarkoituksella jatkuvasti. on se kumma kun aikuisilla ihmisillä ei ole käytöstapoja. onneksi minulla on. (=

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1087942265656527472004-06-23T01:00:00.000+03:002004-06-23T01:11:05.656+03:00

vaikea edes kirjoittaa kun sattuu niin kovin kyynärpäät ja polvet reisi ja koko pömpöttävä osa vatsaa ihan naarmuilla kämmenet haavoilla rintoja aristaa ja polvet on turvonneet niskaa jumittaa vaikea on keskittyä kun vatsaa kirvelee piesty olo joka paikka herkkänä ei jaksais enää yhtään kipua pistää vihaks jo kipuhan voi olla hauskaa hauskaa on ainakin muilla kun ne kuulee mun huudon

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1087856021283780802004-06-22T01:12:00.000+03:002004-06-22T01:13:41.283+03:00

Mä kertoisin teille totuuden mun maailmasta ja mun ongelmista, musta. Jos osaisin. Ei mulle ikinä oo totuutta kerrottu. Mua ei kyllä pidetty missään häkissä. Mä oon vapaan kasvatuksen tulos. täysin. Mut jätettiin vapaasti kuolemaan. Tässä huoneessa sinä, isäni, suutelit minua otsalle viimeisen kerran ja sanoit rakastavasi mua. Kahden päivän jälkeen sä olit kuollut. Mä oksensin. Tää huone on mun

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1087854881873573802004-06-22T00:47:00.000+03:002004-06-22T00:54:41.873+03:00

tuntuu väsymys puhutaan unihiekasta kai se rajaa luomet ja tekee räpsyttelystä kuivahkoa ja valot juoksee villisti pitkin seiniä. väsymyksestä huolimatta voisin ottaa sinut tähän viereeni. ei tarttis sanoa mitään, todellakaan. se riittäis et yrittäisit ymmärtää ja antaisit mun vihdoin ymmärtää. puhuttais, muttei ääneen. en jaksa enää arvailla. mulla on pyyhe hiusten ympärillä, ettei paita

niminoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1087771394674321032004-06-21T01:37:00.000+03:002004-06-21T01:43:14.673+03:00

mä laitan veteen sitruunaa se vähän edes raikastaa tätä tunkkaista sielua suuta janoa vie edes vähän pois siirtää kauemmaksi taas nautin eilen hulvattomasta humalasta aamullakin vielä siitä vapauden tunteesta villeistä unelmista kunnes tuli päänsärky riemu ei ole rajaton koskaan ihmiset sitoo mun riemun maahan pallo jalassa täytyy perkele kulkea sen pallon kun irroittaa niin ei oikein tiedä

niminoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1087770874610646332004-06-21T01:32:00.000+03:002004-06-21T01:34:34.610+03:00

Menen sinne missä minua ei kaivata, jotta minua kaivattaisiin täällä. Minä olen liian lojaali. Ja lojaaliton. Mä en oo mitään. Onko tää kaikki taas vaan erikoisuuden tavoittelua? Vittu, mä oon vaan oma itteni. Antakaa se mulle anteeksi. Ja jotta mä satuttaisin, mä haluun kertoa sulle mun ongelmista. Sääliä mä vaan tällä kirjalla kerjään. Ei tällästa paskaa kukaan lue. Mutta joo. Ku mä kuolen

niminoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1087699536813832292004-06-20T05:41:00.000+03:002004-06-20T05:45:36.813+03:00

minä valvon yksin kännissä yritin auttaa tota yhtä joka itsesäälissä rypee ei se halua enää ottaa apua vastaan ei uskalla ymmärrän sen mut tiedän et se kuitenkin haluais voi kunpa uskaltaisin ottaa sen puheex selvinpäin äää mä osaan auttaa mut jos sä et anna mun auttaa monesti apua ei nimenomaan haluta koska sillon joutuis pois siitä ihanasta pehmeestä tutusta itsesäälin peitosta tällasta

niminoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1087605842417740922004-06-19T03:43:00.000+03:002004-06-19T03:45:18.406+03:00

Ja sitten ku sattuu tekis vaan mieli kuolla. Kaduttaa niin sairaasti. Nyt mua sattuu. Sanomattakin selvää. Tänään mulla on vähän parempi olo. Puhuin jopa lasten hankkimisesta. Miks vitussa? Mähän vaan tappaisin ne. Ei niinku voi ymmärtää. Mä vähän raotan verhoja ja ketään ei kiinnosta. Mä en kuitenkaan halua olla yksin. Luin jopa pari rakkausrunoa keskittymättä. Voiskohan mun kullalle (miten

niminoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1087605303819288552004-06-19T03:33:00.000+03:002004-06-19T03:35:03.820+03:00

Mut sitä ei jaksa odottaa, että koska se potkii mua. Äh ne sanoo ja lukee yhden rivin liian aikaisin. Huh huh. Kukaan ei ikinä lue sitä kirjaa, mitä mä en koskaan kirjoittanu. Ja se silti harmittaa mua. I think the truth should be told. Nyt mä en oo vielä jumissa. Aiemmin mä näin sen nojaamassa mua vastapäätä keittiönpöydän toisella laidalla. Sen on vaan pakko lyödä sillä tuolilla. Mut ei

niminoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1087605192015185182004-06-19T03:26:00.000+03:002004-06-19T03:33:12.016+03:00

olen tehnyt yömyöhään huonon omatunnon takia töitä. piti lähteä pailaamaan mut ei oikein tahtonu löytyy seuraa moiseen. nyt vaivaa toi paperipino tossa, sitä voisi kahlata läpi moooonta tuntia vielä. mut joskus on kuulemma nukuttavakin. hyvä haistella tollasia 70-luvun papereita, vaikkei mulla mitään pölyallergiaa ookaan, ni kurkkua rupes ikävästi kutittaan niitten keskellä. ulkoota kantautuu

niminoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1087508149828962052004-06-18T00:34:00.000+03:002004-06-18T00:37:39.516+03:00

Oikeasti en tiedä mitä tai ketä haluan. Haluan ikiuneen, missä väsymys ei vaani nurkan jos toisenkaan takana. Minä olisin se iloinen ja rakastettu onnellinen, joka ennen valloitti ja pelasti maailman. Kuka soisi sen minulle nyt? Minä en salli sinun rakastaa minua, valehdella rakastavasi, koska olen niin ruma. Minä en halua sitä! Ja toteutat pahimmat painajaiseni kieltäytymällä läheisyydestäni

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1087508082760075752004-06-18T00:27:00.000+03:002004-06-18T00:37:22.066+03:00

Minä olen Alja Eriksson. Tämä on minun kirjani. Minä aloitin kirjoittamisen ystäväni kehotuksesta ja nyt kirjoitan. Vaikken tätä koskaan kirjoittanut. Eikä minulla ole ystäviä. Kirjoittamisen lisäksi alan tänään lukea. Ostin taas lisää kirjoja, joita en ilmeisesti ikinä tule lukemaan. Viettelijän päiväkirjaksi tämäkin sopisi. Jos sinä viettelet minua, minä tiedän sen, mutten myönnä. En

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1087425418343113942004-06-17T01:34:00.000+03:002004-06-17T01:36:58.343+03:00

olen tiskannut. laittanut ruokaa itselleni sekä koirille. käynyt treeneissä ja onnistunut. melkeen hoitanut työasioita. pessyt pyykkiä. nostanut pyykit sisälle kuivumaan kun alkoi sataa estereitä. ja juuri astunut koiranpennun pissalätäkköön.

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1087163192244652502004-06-14T00:37:00.000+03:002004-06-14T00:46:32.243+03:00

vietimme koko päivän ulkoillen mökillä. kävin kahlaamassa ja uittamassa koiraa. järvivesi oli suht lämmintä ja pehmoista. rantaan johtavaa polkua ei oltu niitetty. kasviretkeilijät merkkasivat eri lajeja hupaisalla tavalla, pujottivat nimikylttejä kukkien varren ympärille. siis pujottivat kukkia nimikylttipapereihin. olisipas ollut nyt helppo kerätä kasveja herbaarioon. (= olen syönyt 500g

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1087066268770304782004-06-12T21:36:00.000+03:002004-06-12T21:51:08.770+03:00

ihana sade. hauska seistä koirapuistossa kaatosateessa märissä kengissä. koiraparka katsoo sen näkösenä, että minkä ihmeen takia pidät mua täällä sateessa. se joutu jo siristämään silmiään kun vesipisarat putoili naamalle. puntit on kuraiset ja sukat on märät. otin housut pois. tylsyys on valtava. ulkona ei jaksa pyöriä, tiskit lojuu altaassa ja työt painaa päälle. tunnen paisuvani

niminoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6605150.post-1086962222710588662004-06-11T16:41:00.000+03:002004-06-11T16:57:02.710+03:00

kylläpäs meidän uusi pikkukoira pitää kovaa meteliä. noin pienestä ei kuvittelis lähtevän noin kimeetä haukuntaa. taas tulee valvottua, pentu herättää keskellä yötä useampaankin otteeseen, sit ku sen kantaa sänkyyn ni se on hiljaa, mut oppii pahoille tavoille. oltiin nimittäin aateltu, et sängyssä on tilaa vain yhdelle koiralle. tossa se taas mennä vipeltää hullun lailla. isompi karvakorva painii

niminoreply@blogger.com0