onpas kerrankin sellasta tekstiä vanhassa Minun-kirjassa, joka ei ole ajankohtaista
taivaan kiitos!
noh laitan sitä tohon silti,
ei voi ylikään hyppiä.
että joskus päästään sinne loppuunkin.
se loppu on upea.
ainakin mulle, joka elää sitä.
tai siis tietenkin tarkoitan
kuolee sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti