mä oon pahoillani
ottaa päähän
elämä
kuolema
vauvat ja sisäiset tutkimukset.
mä oon pahoillani etten oo kirjottanu aikaan.
mä oon pahoillani et mun elämä menee hukkaan
ainakin mun mittapuun mukaan.
tuleeko musta katkera vanha ämmä?
miksi maailman luonnollisimmat asiat kuvottaa mua niin paljon?
mä oon ahdistunut kun toiset puhuu niistä ääneen.
ja mä en pysty.
en ees halua pystyä.
tänään mä seisoin pihalla puoli tuntia.
ihan vaan jotta saisin ees hieman aikaa raitista ilmaa.
ei se paljoa piristänyt.
olen yhä huurussa
tukossa jossakin.
tuntuu kuin kroppa ei jaksaisi toimia, ei pysyä pystyssä.
mä oon vain niin väsynyt. liian väsynyt elämään.
miten musta tehdään piristynyt?
yhteiskuntaan sopeutuva?
ei nukkumalla pääse töihin, ei saa mitään aikaiseksi.
mut koko ajan vain väsyttää.
mä olen katkennut elämän taakan alla.
blaa blaa.
mä olen pahoillani et aina toistan itteäni.