olympialaisista

olympialaisten päättäjäiset on kuin elämä

olympialaisetkin taisi kokonaan olla kuin elämä
ensin juhlitaan pramein menoin alkua
sitten kuljetaan suurin toivein läpi eri lajien
eri vaiheiden
eri maailmoiden
koetaan ilon hetkiä
suuria odotuksia
kaikki päättyy pettymykseen
kyyneliin

lopussa enkelikuoro laulaa
paholaislapsetkin laulaa
kisojen isännyys siirretään kauas tulevaisuuteen
ihankuin elämäkin

synnytään
odotetaan
yritetään
hävitään
kuollaan

itketään.

joku aikakausi on taas ohi
se tuntuu kuvaavan koko elämää
kuoleman väistämätöntä tuloa
pelkoa siitä että juhlat loppuvat myös meidän osaltamme

mikä on mun seuraava laji?
ja miten siinä menestytään?

jos saisikin elämästä mitalin
se lisäisi vaan elämästä luopumisen tuskaa.
musta tuntuu kuin olisi lajin vaihtamisen aika
panostaa seuraavaan joukkueeseen
että tietäisi että tulisi niitä seuraavia valmennettavia
jotka voisivat myös päästä osallistumaan
toivomaan
itkemään
luopumaan

ja jatkamaan.

pitkästä aikaa ja tänään

pitkästä aikaa tuli mieleen
että pakko maalata
tarttua siveltimeen ja sohrata

istuin autossa
pakkasella ikkunoiden sisäpinnassa on upeita kuvioita
joista sairaalla mielikuvituksella saa kauniita hahmoja
tai sairaita hahmoja
lähinnä eläimiä niistä tulee

mä haluan taas maalata samalla tavalla
niistä maalin hipuista syntyy kuva
mun päähän
mun siveltimeen
mun veitseen
ja mun kankaalle

hirmuinen himo
poistaa nää kuvat mun päästä
voikunpa ne olis joskus kauniita toteutuessaan


tänään mua masentaa.
mä oon väsynyt. tiedän.
negatiiviset ajatukset hyppii tuosta vaan mun päähän.
sen takia oli niin hyvä olla työttömänä pitkään
ja eristäytyä
kun oli niin vähän noiden juttujen lähellä
mistä tulee omituinen olo
ja paha mieli
ja paska maku

ja sitten pomo kysyy onko paniikki
no se tietenkin tarkoitti
että työpaniikki eli kiire

mutta mun psykosomatiikka veti siitä hirmeet johtopäätökset
ja juuri alkanut masennus ja ahdistus jonkun sihteerin äänensävystä
sai lisäkseen ahdistuksen itkutuksen ja tärinän

mä haluan piiloon peiton alle
mä haluan lämpimään myttyyn
mä haluan ajaa
painaa kaasua ja hakata rattia
haluan hakata päätä seinään
haluan itkeä väsymystä
pois pois pois
nämä ihmiset pelottaa
en tiedä mitä tehdä
en tiedä miten tunnen
en tiedä kuinka kontrolloisin itseäni tarpeeksi
en tiedä missä menen.

mä en taida ymmärtää noista ihmisistä yhtään mitään.

mitä mun pitäis Sun mielestä tehdä?