huomenta

eipä ole tullut vielä paljoa nukuttua

työt seisoo
samoin järki

vaikka on kuinka tylsää silti ei tee mitään hyödyllistä

ulkona sataa ja tuulee

pitäisi kait nukkua taas koko päivä jos vaikka sitten järki kulkisi

hui mikä määrä hoidettavia asioita!
paniikki

kirje

hei sinä!

minulla on ikävä sinua.
olen tänäänkin ajatellut soittavani, ottavani yhteyttä.
en uskalla.

en tahdo että ymmärrät väärin,
vaikka en tiedä itsekään mitä tarkoitan.

piiloviestejä lähetän sinulle pitkin iltaa. enkä tiedä mitä niistä ajattelit.
olisimme rehellisiä.
ihminen voisi sanoa suoraan.

pelkään tosin, ettet pidä minusta suorasanaisena.
avautuneena.
pelkään myös, etten pidä sinusta avautuneena.

yrittänyttä laitetaan.

ystävällisin terveisin,
alja

otteita aikaisemmasta Minun- kirjasta, sivu 11

Ja nyt kun en ole saanut suutani auki tarpeeksi, tai sainkin liikaa,
olen alkanut pähkäilyn, että mitä oikeasti haluan.
Enkä tiedä.
Jokainen miettii sitä jossain vaiheessa.
Valinnan vaikeuden ei kuuluisi ajaa ketään itsemurhaan,
ehkä väärä valinta, mutta ei,
kyllä minä taas liiottelen!
En halua sinua, en halua olla ilman sinua.
Se saksan tunnin laulu…

Minä kirjoitan nimeni hiekkaan, sen tuuli sinulle kuljettaa.
”Ja jos en sitä muuten perille saa, sen tuuli sulle kuljettaa”.

Mä en oo maalannu taas ikuisuuksiin.
Ennen taas olo autuaampi, mitä masentuneempi minä olin.
Voiko masennukseenkin turtua.
Vai olenko minä onnellinen?
Mitä vittua?
Voisiko se olla mahdollista?!!!

kännisiä tunnustuksia

näätkö nuo leijat helsingin yllä?

mä ajattelen sua enemmän
ku ansaitset.

mä en tunne sua,
mun sydän vain tuntee -
se ottaa sut mun syliin
halaa,
suutelee.

mä tiedän miten meidän kävis jos
kahestaan mentäis.

tavallaan jokainen on surullinen

lauletaan

en tule piiritanssiin kanssasi
juoksen karkuun
ähhähhää

"meistä tuli luusereita, taksikuskeja suutareita, yksinhuoltajaäitejä muurareita..."

lauletaan

tutulta tuntuu
aatteet vaihtuu vaatteiksi
"meidän piti muuttaa maailmaa..."

sisäinen ristiriita on valtava
sä et voi voittaa sitä sotaa

omia aivojaan ei voi komentaa
koska ne komentaa sua
me ollaan omien aivojemme orjia
mä oon sen isäntäkasvi
vitun loinen
se imee musta mehut
se tekee musta tällasen
kuka se on?
kuka?

 
mut tota kohtaa mä en ymmärrä:
"tänään voidaan hetki olla kuninkaita"

miten niin?

orjia ollaan aina
omien ajatustemme orjia
ei mikään ihme että tuli monta vuotta oltua pilvessä
sillon ei ajatukset vaivannu
ja kerranki sai nukuttua

aa niin hyvin sai nukuttua
ei yhtään painajaisia.

raskas taakka
oma pää kantaa
sattuu hartioihin

älä taputa mua olalle
ees kannustavasti
mä murrun

 

ongelmia paratiisissa

miksi sä torjut mut?

mä tuun hiljaa
hivuttaudun hellästi

viettelen
suutelen hartaasti

en mä tee sulle pahaa koskaan
mä en pettäny sua

mä rakastan sua kokonaan
kaikkia pikku vikoja myöten

mä rakastaisin sua kokonaan
jos vaan kertoisit mulle loputkin

älä tee musta tyhmää
älä sulje mua pois
sä oot muuttunu liikaa
mä en saa enää olla oma itteni

mä yritän olla painostamatta
mut ei ikuisuutta jaksa odottaa vastauksia

saamattomuuteen

sä pyörit tekosyiden ja välttelyn maailmassa
mä oon sanonu sulle etten oo onnellinen näin
et taida ottaa mua todesta?

mä rakastan sua kaikesta huolimatta
ja sen takia juuri enemmän
kuhan vaan luottaisit
avautuisit
niin kuin ennen

oonko mä sanonu tehny jotain mikä on pelottanu sut?
mikset sä kerro?
mä itken näitten luomien takana
sä et kuule sitä
koska mä yritän olla painostamatta
hoputtamatta

mutta ikuisuutta ei jaksa odottaa
vastauksia.

mä en rakasta sua tollasena
mä rakastuin suhun sellasena ku olit silloin
et sä voi paljoa muuttua enää
selittämättä mitään

anna mun suudella sut taivaisiin
kantaa paratiisin porteille
nuolla sun kivut pois
antaa unohdus ees hetkeksi

niinkuin säkin osaat antaa mulle

vastaa mun kysymyksiin rehellisesti ni kaikki on helpompaa
me ollaan sen arvoisia.

tänään taas

ota dikikamera
kato joo kovalla koolla

sitten sulta häviää sieltä kaikki kuvat mitä oot ottanu festareilta
joo vituttaa
kaikki hienot kuvat niistä ihmisistä jotka häpeää itteään kännissä

mä oisin halunnu ne kuvat talteen

niille piti nauraa

mieti nyt
mä oon festarimeiningeissä ja kaikki nukkuu
ei oo reiluu

ne piti lähettää niille
häpeän kuvat

niinku musta ei ois sellasia

nyt ne on kadonnu
kaikki bittiavaruuteen

mäkin joudun menee nukkumaan

se poika käänsi mulle posken
en jääny sen viereen
kuiteskaan
yritin suudella lohdutuksex
hyvän yön suukon
ja se perkele käänsi mulle posken

niin kauniit silmät
katsoi mua
ikäisensä silmät
sulaa suklaata
vaikkei ollu ruskeet

mun täytyy palata
ja yrittää uudelleen

ja lopettaa tää umpitunnelissa kirjottaminen

tänään ja huomenna

pitkästä aikaa sain migreenin.
se kertoo siitä miten stressaantunut ja paniikissa olen töitten takia.
ja muutenkin.

koko päivä menee pilalle sairauden vuoksi.
sairaus aiheuttaa vain lisää stressiä.

mä en kykene suoriutumaan.
mun fysiikka pistää vastaan. tai mikä lie psykosomatiikka.

ja pitäis lähtee rentoutumaan
pitämään hauskaa kavereitten kaa

tuleeko siitä mitään
kun stressaa?
kantaa olallaan sitä tuskaa että työt on tekemättä?
sitä tuskaa että on luopio

otanko mä festareille läppärin mukaan?
istun siellä ja teen töitä?
wau.
auttaisko se stressiin.

migreeni tuli vielä sanomaan et ähäkutti etpäs pääse helpolla
pitämään hauskaa

"mä kuljen sun mukana ja pilaan kaiken
melkein estän sua lähtemästä"

tottajoo, ei mua enää huvita lähtee. makaan sängyssä ja murehdin.
murehtimalla en ainakaan saa mitään tehtyä.
päänsäryn ja väsymyksen takia myöskään.
silti on mentävä.
mikään ei piristä niinkuin kunnon hauskanpito.

nyt tulikin mieleen
osaanko enää pitää hauskaa
pärjäänkö ilman tuota poikaystävää
joka taas jätti mut yksin kotiin
niin kuin liian usein.
mä tunnen kuinka se kasvattaa meidän välille aitaa
sellasta piikikästä
ei uskalla lähestyy

mä putoon yöllä sängystä
yksin


miksi mut saa niin helposti lyötyä?
miksi annan periksi jo vähäisen paineen alla?
miten mä en enää oo se nuori vitsa vaan kämynen kelopuu?
mä en kestä minkään painoa.
sitä mä vihaan itessäni nykyään. en oo enää se sama. voittaja.

ja annan harmaan puun pirstoutua
musta ei oo mitään jäljellä kohta

mä en todella tiedä kenen elämää mä elän

kaikenmaailman

just joo.
katselin aurinkoa
sateista peltoa
keijukaissumua.

yöllä kaatosateessa en jaksanut juosta vessaan asti.
kumisaappaat jalassa kyykistelin pihan reunalla.
hävetti oikein.

kun on siunattu yliaktiivisella virtsan erityksellä.
jee. tosi jee.

näin unta puhuvista kauriista.
ne tuli aidan viereen mua katsomaan.
uros kauris oli vihainen kun puhuin sen lauman naisille.
sitä piti juosta karkuun.

pitkään aikaan en ole unessa juossut karkuun leijonia.
viime yönä tosin pelastin äitini hukkumiselta.

yhä tunnen olevani huono ihminen,
ei musta mitään kotirouvaa taloudenhoitajaa saa.
en haluaisi ollakaan sellanen, mut yhteiskunta painostaa
se niin painostaa.

rätti käteen ja pölyjä pyyhkimään.
tiskamaan lattioita hinkkaamaan.

aivan. siinähän se vika onkin.
kunnon ihmisillä ei ehdi tulla pölyä.
niitten lattioilla ei oo likaa ja tavaroita krääsää.

niitten koirista ei lähe karvaa?
niitten kengissä ei tuu hiekkaa.

mä en pysty nyt keskittymään.
jos alakerrassa ruvetaan vielä kovempaa huutamaan, ni täällä ei nuku kohta kukaan.

12.7.04

Mihin jänikset menee sateella?
Piileskeleekö ne sammaleen suojissa
Saniaisen alla?

Niin kuin minä pienenä.
Saniaisten alle mahtui hyvin lukemaan aku ankkaa
Silloin kun en halunnut löytyä

Halusin että mua etsitään
Joku todistaa et kaipaa mua
Mä taisin olla loukkaantunu

Saniaiset on valtavia
Pieni tyttö mahtuu sinne aivan loistavasti
Kyyryyn
Kippuraan
Keinuttamaan itseään edestakaisin

Itkemään

Mihin peurat menee sateella?

Koivun alle, männyn suojaan, tammen lehviin?
Kuka niitä lohduttaa?

Ei kukaan, kyl mä sen tiedän.

Yksin nekin on ajatustensa kanssa.
Kattelee maailmaa ilman kaveria.

Elämä on niinku masturbointia.
Sitä ei voi jakaa kenenkään kanssa.

Elämä on sun päässä, sun ruumiissa.
Orgasmit on sun sisällä,
Samalla tavalla kuin kaikki muukin.
Kukaan ei tunne sun tunteita
Ei nää sun surua.

Etkä sä nää ketään.
Etkä tunne.

Yksin joudut elämäsi elämään.
Tai tuhlaamaan.
Ja kuolemaan.

Häviääkö tää maailma kun mä kuolen?
Eikö se ole olemassa vain mun päässä?
Mun ympärillä.
Mistään muusta mä en tiedä mitään.

Mihin linnut menee sateella?

Ne lentää taivaaseen.

otteita aikaisemmasta Minun- kirjasta, sivu 10

Tää paska ois varmaan paljon mielenkiintosempaa, jos mä oisin paukuissa useammin.
Vie minut pois!

Mulla on sun kuvasi lompakossani.
Kai vain, jotta saisin ottaa sen pois.
Sä jätät ja mä jätän.
Tää on nyt, sen on oltava, kilpajuoksua kumpi ehtii ensin.
Mitä järkeä on valehdella?
Saako siten paremman orgasmin, kun luulee että toinen rakastelee sun kanssa,
kun me vaan naidaan?
Sä et varmaan ikinä tuu rakastelemaan mun kaa.
Kummaa, kuinka mä sieluni silmin näen sun rakastelevan muitten kaa.
Sä et naura niille niin.
Sä naurat mulle ku mä oon niin surkee ja samanlainen.
Sä sanot meitä kaikkia hassuiksi ja hulluiksi.

p.s: mulla on oikeesti päässä vikaa.
sen takii sun pitäis pitää musta enemmän, ei vähemmän!

Mut sä oot erilainen.
Ja ku mä yritän olla erilainen niin en mä voi.

Mä en kerta kaikkiaan voi voittaa tässä suhteessa.

otteita aikaisemmasta Minun- kirjasta, sivut 8 ja 9

Joo, mä luen toisten kirjeitä salaa.
Se ei oo reiluu.
Nyt mä kyl rupesin funtsii, et johtuiskohan se siitä,
et mä haluaisin et joku lukis mun juttuja.
En mä näitä itelleni kirjoita.
En mä oo sen arvonen.
Lukisittepa, niin mä toivon,
ja tuntisitte mut paremmin.

Nyt mä kyllä tunnen teidät paremmin.

Vaikka mä oon lukenu enemmän teille kirjoitettuja kirjeitä.
Se sai mut raivoihini ja sellasta paskaa.
Mä en voinu asialle mitään.
Väärin hankittuja todisteita.
Mut vittu, mitä sä kirjotit sille takasin?
Älkää jumalauta valehdelko mulle.

---


Mä ryntäilen vihaisena.
Äiti sanoo, et mun silmät lyö salamoita sillon.
Mut se ei oo oikeen tyytyväinen tähän nykyiseen menoon.
Miks mä kotona istuisin?
Ei siellä oo ku mun omia kirjeitä,
ja niissä on asioita, mitä mulle halutaan kertoa.
Mä haluan tietää kaiken teistä jokaisesta.

Mä haluat et te nautitte salaisuuksien jakamisesta.
Olkaa ihmiset avoimia!
Ei salaisuuksissa oo mitään mieltä.
Mun omat salaisuudet loppu just siihen, ku mä kehitin mun uuden hienon hyvän toden
jumalateorian.
Maailmankaikkeusteorian.
Sitä ei kukaan voi kyseenalaistaa.
Hyvä niin.

Maailmassa on hyvääkin vain jotta kaikki paha sattuis enemmän,
just ku on menny hyvin.
Ettei me turruttais tähän paskaan.

Siks tv-kanavia voi vaihtaa.