jouluna mulla on kyyneliä korvassa

sanna ja lapset: voitko vaari vilkuttaa

se odottaa sua kotiin taas
eikä muista sun kuolemaa
vaan hiuksiin harmaisiin papiljotit laittaa
ja aamutakkiin rintaneulan tummuneen

se kuusen alle on piilottanut käärön
villaksukat alla voimapaperin
ja nyt se juhlapöytään paikan sulle kattaa
ja sanoo että jouluksi sä tulit ennenkin

voitko vaari vilkuttaa
niin se joulumielen saa
voitko vaari vilkuttaa

voitko vaari vilkuttaa
kun me sun lahjat avataan
voitko vaari vilkuttaa

se potkukelkalla lähtee sua vastaan
kylän ikkunoissa verhot heilahtaa
se lumilyhdyn laittaa viereen maitolaiturin
etsii otavan ja tekee lumen enkelin

voitko vaari vilkuttaa
niin se joulumielen saa
voitko vaari vilkuttaa

voitko vaari vilkuttaa
kun me sun lahjat avataan
voitko vaari vilkuttaa
voitko vilkuttaa
voitko vilkuttaa


________________________________


limonadi elohopea: jos sul on jouluna märkä tyyny


villalapaset
hinausauto
hanki nokinen meteoriitti

unelmat paketoidaan romuttamolla
sinne auto kohta hinataan
voistiko olla surematta murheita
kuljettaja vie ne mukanaan sulamaan

jollei joulu ole luminen
minä maalaan tuhkalla pihamme
jollei kesä taaskaan korvaa talvea
lavastan sinulle kauneuden
liimaan puihin lehdet viimekesäiset
lahjon auringonkin paistamaan iloa

jos sul on jouluna märkä tyyny
tuotko sen kynttilöiden ääreen
anna sen kuivua niin mekin teemme
jouluun voit vielä luottaa

taivaankappaleesta kuoriutuu lapsi
poika sädekehäinen
sinä itkusta ryppyinen
tulehan jo
jouluun voit sentään luottaa

onni on vaan sekunnin mittainen
se vierailee vain hetken
onnen muistolla mä jaksan luistella
vielä kerran taas pystyn jaksamaan
onni on kuin talven valonpilkahdus
lumi kantaa päällänsä kuin lupaus

jos sul on jouluna märkä tyyny
tuotko sen kynttilöiden ääreen
anna sen kuivua
niin mekin teemme
jouluun voit vielä luottaa

taivaan kappaleesta kuoriutuu lapsi
poika sädekehäinen
sinä itkusta ryppyinen
tulehan jo
jouluun voit sentään luottaa


-----------------------------------
syvä hiljaisuus
kainalo ja kyyneleet
joulu

kyynelisin silmin mä katson sua
en oo nukkunut taaskaan
mä painan käden sun lämpöiseen ihoon
ihan hiljaa ettet sä herää
kyyneleet valuu mun poskille ja kädelle
mä rakastan sua ja teitä niin paljon
mun sydän meinaa pakahtua siihen
onneen ja pelkoon
mä haluan lukita meidät tähän hetkeen
vaikkei tämäkään ole täydellinen
mutta nyt en pyydä enempää
kunhan vain saisin pitää meidät tässä
elossa
yhdessä
kaikki

teidän kaikkien uni on kaunista
lämmintä
mä tuun lähemmäs
yritän tunkea sieluni sun sisälle
ettei se ikinä joutuisi susta eroon

mua itketti tänään jo autossa
kun yritin muotoilla kiitosta
niistä asioista mitä sillon teit mun hyväkseni
kuinka pysyit mun rinnalla
silloin ku oli vaikeinta

mä en tiedä oonko kiittäny sua tarpeeksi siitä
mä yritin ja kyyneleet poltti luomien reunoissa

nyt mä katsoin jotain elokuvaa
jonka loppuminen sai mut onnelliseksi
niin onnelliseksi että käännyin suhun päin
itkemään

mä rakastan sua teitä ja meitä
ja haluan muistaa tän hetken taas silloin kun on vaikeenpaa.

aamuyö

aamuyöllä taas makaan hereillä.
yritän katsoa unia tuovaa dvd:tä, niinkuin joka yö.
telkkari sammuu ajastimella
eikä uni tule.
päässä pyörii ajatuksia,
ensinnäkin nousenko ylös vai jatkanko yritystä.
mutta edes silmät eivät tahdo pysyä kiinni.
ottaa päähän
suunnitelmat
pettymykset
haaveet ja murheet
tieto. tiedottomuus.
eikä uni tule.

taaskaan.
kauankohan mä olen nyt näitä miettinyt?
monta viikkoa.
mä osaan miettiä ja kuvitella ja haaveilla
mutta en saa aikaiseksi
se pistää ärsyttämään
ja siirtää unia yhä kauemmaksi.
mä olen laiska ja saamaton
varmaan tyhmäkin vielä.
musta saisi masentavan laulun aikaiseksi.

tälläisessa tilanteessa kaikki muukin alkaa jo ärsyttämään
raivostuttamaan
no ehkä olemme kohta siinä pisteessä
että räjähdys saa mut liikkeelle
tekemään oikeasti niitä asioita mitä haluan.
noh toi unettomuus tietty vie aika paljon energiaa toteutukselta.

mä vihaan itteäni taas.

unen jälkeen

miksi uni ei virkistä?
mä avaan silmät ja oon ihan unessa,
katon kelloa
ja oon nukkunu tunteja

pää on ihan pihalla
ja masentaa
siis masentaa ilman mitään syytä

sit mä yhtäkkiä muistan
mä näin taas painajaista
pahimpia painajaisia
joissa itketään epätoivoa
jotka jättävät valveilla oloonkin sen saman paskan tunnelman

niinku joku ois pielessä
koko ajan

unen piti piristää
virkistää

mä oon ollu nyt monta päivää tällänen
masentunu ilman syytä
heikko ilman syytä
kiukkunen väsynyt
väsymykseen on syy, en saa nukuttua
ja sit ku saan ni painajaiset valtaa mun pään
ne näyttää taas niitä elokuvia joiden ajattelemista mä en edes uskalla ajatella hereillä ollessani
ne näyttää mun pelot
joissa ei onneksi ihan jokaisessa oo mitään järkeä

nyt mä oon herännyt
ja mulla on outo olo
mä jatkan siinä painajaisessa tallustelemista
vaikka maisema muuttu, päähenkilö ei.

pakollista erotiikkaa

erotiikalla saa lukijoita
mainoslause

istun jalat levälläni
tuen niitä vessan kopin molemmin puolin
avoimena suljettua ovea kohti

housut on myttyrässä lattialla
mä tykytän
sydän hakkaa

---
tuntia aiemmin:
siivousta, murheita ja suunnitelmia.
yhtäkkiä joku mainitsi koodisanan,
ja päässäni pamahtaa
kiima, panetus, himo

ajattelen että tästä on selvittävä
kun ei ole mies tässä, ei voi saada
saisiko vaikka mies olisi tässä, se on eri asia...

mielikuvitus lähtee leikkiinsä,
yritän imeä tupakkaa
ja siirtää himoa pois.
mutta enhän minä itseäni voi komentaa
niin vain avaan salaa pornokanavat
surffailen kunnes nään kahden naisen keskenään

kiima valuu ja täyttää minut
kuuma
huuma
hirveä himo saada itse olla pääosassa
elokuvan tahti kiihtyy
alkaa tapahtumaan toden teolla sellaista mitä haluan itsekin

kohta housut kastuvat läpi, ajattelen
ja
puhelin soi!
siis mitä, kuka soittaa tähän aikaan!!!!

huomaan että siihen on vastattava
käännän pornot äänet hiljaisemmalle ja puhun ja kuuntelen
ja esitän kiinnostunutta
vaikka tekisi mieleni vain jatkaa omissa maailmoissa,
välillä on pakko kääntää katsekin pois ruudusta
tuohon ihmiseen en halua yhdistää seksualisuutta
mutta pakko on katsoa,
kuuntelen jotain jorinoita, ajattelen pahasti
kun keskeytti
parhaat palat alkavat olla käsillä, kiima haihtuu tuota ääntä kuunnellessa

naiset ovat löytäneet silkkisolmiot, ja lelut.
kuvittelen itseni molempien asemaan...
voi kunpa puhelu loppuisi jo.
ei. jaar jaar jaar.

katson naisia sängyllä, katson villinä liikkuvia käsiä, lanteita, sauvoja.
haluan kuulla äänet.
haluan päästä mukaan.
hävettää katsoa samalla kun joku puhuu minulle ihan muusta
mutta eihän sen tartte tietää mitä mä olin just tekemässä...

vihdoin
vihdoin se lopettaa!
mä haluan jatkaa siitä mihin jäin,
mutta leffasta on parhaat palat auttamattomasti ohi
harmittaa

surffaan kanavia,
suihinotto, suihinotto, persepano. ei ei ei ei mitään.
ei värähdä.
miten pääsin takaisin tunnelmaan, on aika mysteeri.

menen vessaan.
lukitsen oven.
nojaan eteenpäin ja kuvittelen nänneihini sormesi
hampaasi

kuvittelen sinut maistamaan minua
kun nojaan taaksepäin,
levitän jalat ihan auki.
katson omia sormiani niinkuin ne olisivat sinun.

hyvä etten huuda nimeäsi.
niin hyvältä tunnut.

---

ja takaisin todellisuuteen.

tässä

tässä istun enkä muuta voi.
kuljen sateessa ja ajatukset virtaa päässä
ihan miten vaan
vuolaana virtana
tai pikku pisaroina.

mietin mitä teille kuuluu
mietin elämääni
mietin imuria
mietin yöperhosia
mietin lattialuuttua
kuivamoppausta

naureskelen itselleni
säpsähdän ukkosta
ajattelen taas teitä.

palvelijana nöyränä tässä
yritän päteä.


huomaatko miten syksy saapuu?
ei enää näy maisema yössä
kuu ei paistanut
pimeys oli ehjä

sadepisarat kutittivat ihoa, hassua.
vähän niinkuin ruvet kutittavat.

mun kropassa on paljon energiaa
ne on sekaisin
ne pitäis laittaa järjestykseen
oikeiden ihmisten malliin
ehkä musta sitten tulis se hyvä ihminen
josta niin paljon oon puhunu

oletko sinä hyvä ihminen?
onko se ihan sama,
aina me epäillään.

älä ole vihainen.
älä ole huolissasi.
ole kiitollinen.
tee työtä.
ole muille ystävällinen.


jos jonain päivänä mä en oisi jostain huolissani
romuttuiskohan mun omakuva täysin
pelkäänkö mä jo nykyään luopuu tästä epävarmuudestakin
paniikin odotuksesta
pettymyksen vartoomisesta

mä yritän valuttaa nää ajatukset tähän
pois mun päästä
ei ne lähe
auta
auta mua komentamaan nää ajatukset muualle

ime mun pää tyhjäksi

iii

julkeus? mä oon kännissä
ja masennun
ku mua ei ymmärretä

siitähän juuri on aina kyse
ku ei ymmärretä
katsotaan kieroon

säkin katsoisit
mä tiedän sen nyt

mussa on jotain vikaa? tai ihmisissä yleensä ?
koska kaikkia katsotaan kieroon

aina ollaan yksin oman päämme sisällä
yksin omassa elämässä

känni

mä en halua enää
en enää avautua
te potkitte mun sydäntä

en mä voi teitä siitä suoraan syyttää
koska ette voi tietää

se kai on elämämme tarina
kukaan ei ymmärrä
kaikki aika menee siihen tasapainottelemiseen näiden välillä
"sinä sitä ja minä tätä ja vielä tuokin tuota"

koita nyt sit olla rehellinen ihmisten keskellä, jotka ei kestä rehellisyyttä

miksi nykyään oletusarvona on että halutaan satuttaa tai ajatellaan pahaa?

(koitapa kirjottaa jotain vakavaa ku vtun antti tuisku soi taustalla)

otteita aikaisemmasta Minun -kirjasta, sivut 42 - 46

”Kuinka emätin karaistui.”

Liian nuorena sänkyyn hypänneenä, liian monesti seksi oli elämäni uoma,
silti emätinparka monesti itkeä tipautti verikyyneliään sinun kyrpäsi jäljiltä.

Tarpeeksi monet kerrat frigidiytestäni kärsineenä,
ties mitä liukastetta käytettyäni,
emättimeni karaistui.
Se oppi liukastamaan itse itsensä.
Ei enää kipua gynekologilta,
valitsin sen ”hellän”.

Sinun kyrpäsi karaisi minut,
niin kuin muiden liian kovat sormet,
kielet,
nenät.

Niin monesti te minua satutitte,
enkä kertaakaan ääneen valittanut.

Mutta kivun kadotessa katosi myös nautinto.

Kipu se minut huokailemaan sai.

Mä olinkin jo unohtanut ton.
Mihin mä sen viimeksi kirjotin.

Ihooni sen haluan,
tajutkaa mua!
ymmärtäkää!

”Jokainen meistä on Jumalalle kuoleman velkaa.”

Tottapa tuokin.

Me ollaan kyllä Jumalalle elämäkin velkaa, mutten mä aio ketään tähän maailmaan kärsimään saattaa.
Siitä kyllä Jumala pitää huolta, et kaikki käy paskimmin päin.

Jumala on maailman suurin asevarustelija.
Montako nälkäistä suuta mulle Jumala on antanut ruokittavaksi?

Ei yhtään ,
sillä mä kykenisin siihen.

Sille u-maan äidille se antaa tusinan,
ettei se kykenis niitä ruokkimaan.

”Naiselle kauneus on tärkeämpää kuin älykkyys, koska miehen on helpompi katsella kuin ajatella.”

”Mä haluan sunkin huomiota.
Mä haluan rakastella sun kaa dorkalan liinavaatevarastossa.
Mä haluan nähdä sun vitun.
Niin monet miehet ovat omani multa riistäneet, ne kaikki haluavat sen omakseen, mutteivät voi ymmärtää, että vittu kyllästyy, se rakastaa vapautta ja uusia sormia, kyrpiä, kieliä.
Se kiihottuu vain uusista miehistä, naisista, koirista.
Siitä mitä ei oo ennen saanut.
Kaikesta kielletystä.”*

Huomiota.
Sanoisin sua hullux,
jos se tepsis.
Mut sä et välitä.
Mikset sä välitä?
(*lainaus Anja Kaurasen kirjasta Sonja O. kävi täällä)

Ja mä huomaan etten enää saakaan orgasmeja.
Milläs nyt väitän sulle, että ”Kyllä, joo, mä siitä nautin…”?

Miks vitussa mun pitää valehdella ja miellyttää?
Antakaa mulla olla!

Vaikka minun vartaloni on täynnä omaatuntoa, lähinnä syyllisyyttä ja paljon häpeää,
(oi, miten paljon häpeää!) ja vaikka käytökseni vain lisää taakkaani, elän minä niin kuin elän.

Elän minä niin kuin elän.

Koskakohan opin elämään elämääni oikein?

Välillä musta kuitenkin tuntuu hyvältä olla yksin.
Täällä siihen pakotettuna,
en onneksi muuta kaipaakaan.

Toista on kotona,
ihmisten luona,
joiden yksinäisyyteen haluaisin tunkeutua läheisriippuvuudellani,
onnettomuudellani
heidän ilokseen.

Ettei aina tarttisi olla niin perkeleen yksin.

Mä liian usein istun vieressäsi,
liian monta lausetta valmiina vatsanpohjalla odottamassa,
tukahtuen kaikkeen.

Sinä et lue minua ja minun kanteni ovat täynnä haavoja ja pölyä.

Sisältä olenkin kohta tyhjä.

viime yö

viime yönä katsoimme sotaelokuvaa yhdessä
se eräs aihe tuli esille
vaikka tiedän, että sitä pitäisi välttää
se erottaa meidät, älä astu sisään, tanssi vain sen ympärillä

mutta viime yönä tuntui siltä että nyt.
nyt pakkaan tavarani. lähden elämään omaa elämääni.
en enää ota sitä riskiä että tuo asia erottaa meidät. ei vaan, että tuo asia satuttaa minua liikaa.

minun täytyy saada olla tärkein.
minun pitää olla syy miksi sinä pysyt elossa.
minulle sinä olet se syy.
ja pari muuta.

vaikka olen halunnut monesti kuolla ihan vaan kostoksi ihmiskunnalle
niin ihmisten ja rakkaiden takia olen kuitenkin pysynyt hengissä
en niinkään itseni takia.

itsekkyys ei sovi tähän suhteeseen
sinä olet itsekäs muissakin asioissa
tajusin sen selvemmin kuin koskaan
minä en ole sinulle tarpeeksi rakas

aloin mielessäni valmistautumaan lähtöön
"vielä tämä kesä töitä, sitten on helppo lähteä, otan koirat ja tavarat ja lainaa ja ..."
pystyisinkö minä elämään ilman sinua? ne pienet hetket, jotka olen ollut pois ovat saaneet minut vannomaan itselleni etten enää koskaan!
mutta jos pystyisin, alkaisin elämään taas omien ehtojeni mukaan, omissa piireissäni, omissa ajatuksissani, omissa tarpeissani - uskaltaisinko elää Omaa elämääni?

miksi minulle rakkaus tarkoittaa sitä että haluan elää myös sinun elämääsi?
etkö voisi rakastaa minua niinkuin minä sinua?
muuten voin pudota kyydistä.

masennus

masennus tulee fyysisestä huonosta olosta
väsymyksestä

mä yritän nukkua
näen painajaisia
ja herään entistä väsyneempänä
elämän lannistamiseen valmiina

ja koska oon väsynyt
saan masennusta
en hoida asioita
en siivoa
en ole mikään hyvä
en missään

tahtoisin lähteä pitkälle
karkuun
mutta kun en jaksa edes sitä
en voi muuta kuin piilotella peiton alla
ja toivoa

ei vaan toivoa ei ole tällä hetkellä

aivot lyö tyhjää kaikkien masentavien ajatusten ympärillä
vatsassa on nälkä vaikka juuri söin
selkään koskee
silmät seisoo

mä en tiedä missä oon

mä juon porejuomaa, montaa vitamiinia
jos tämä toimii niin rupean niiden puolestapuhujaksi
käveleväksi mainokseksi

mä oon kyllä aina uskonut vitamiinien voimaan
oonko mä luopunut jo niistäkin?
oonko mä luopunut kaikesta?

tänään oon.
eilen oli parempi päivä, jaksoin uskoa itseeni.
katsotaan mitä tämä päivä vielä saa aikaan
ja huominen
tuoko se aivot takaisin

aljafantti

aljafantti on sellainen eläin
harvinainen ja joidenkin tutkijoiden mielestä sukupuuttoon kuollut
eli niitä ei ole olemassa

toiset tutkijat näkevät aljafantit erikoisina ja varsin mielenkiintoisina tapauksina
joiden tutkimukseen pitäisi käyttää enemmän aikaa ja resursseja

aljafantti elää pohjoisessa
todennäköisesti luonnon lähellä
mutta viihtyy myös asutuskeskuksissa
aljafantti istuu yksin iltaisin ja miettii
ravinnosta ei ole mitään tutkimustietoa

aljafantit eivät tapaa toisiaan
ne ovat erakoita
ne eivät myöskään ole tavanneet aljaa
vaikka tästäkin on joitakin koulukuntia, jotka ovat vahvasti eri mieltä.

aljafantille alja merkitsee aivopähkinää, pelkoa ja ravintoa, ehkä sielun ravintoa?
aljafantin suhde aljaan on vaikeasti määriteltävissä,
ja tämäkin asia vaatii vielä pitkällistä tutkimustyötä

aljafantteja ei ole nähtävillä eläinpuistoissa tai museoissa niiden harvinaisuuden ja piilottelukyvyn vuoksi, aljafantti on loistava naamioituja.

aljafantit vaativat pikaista suojelua, jos niitä edes on enää olemassa.

kateus

kateus on yksi kuoleman synneistä
jos mä kuolen jonku takia niin se on tämä

mä kadehdin kauniita ihmisiä
mä kuvittelen et ne on täydellisiä
niinku muutenkin
ja sit lohduttaudun sillä ajatuksella, että niitten täytyy olla ihan kusipäitä
et kyllä mä oon parempi

mä tahdon olla kaunis mut sit kuitenkaan mä en tahdo olla jotain samanlaista
mä oon erilainen ja joskus ruma
mä en laihduta
mä en meikkaa
mä en osaa pukeutua
ja mä oon tyytyväinen itseeni myös näiden asioiden takia
-sillonku itsetunto on koholla

nyt mä nään kauniita ihmisiä
ja kuvittelen miten mä haluan olla kans
mä haluan päästä niitten elämään
ne ei voi ottaa mua
rakastua muhun koska en oo kaunis
seksikäs
en osaa meikkaa
eikä mulla oo siistejä vaatteita
tai viittätoista paria kenkiä

perkele enhän mä ees osais kävellä korkokengillä

mä kuvittelen et mä pääsisin kauneuden viereen
mun kateus estäis mua nauttimasta
mä peittäisin itteni
mä häpeän

mä häpeän nykyään kyllä jo omassa seurassanikin.

miksi mulle ulkonäkö on niin tärkeää
vaikkei se taas oo ollenkaan tärkeää?
tää on taas yksi niistä asioista joissa en ymmärrä itteeni.

onkohan mulla ees kaunista sydäntä
ku tälläsiä aattelen?
joinakin päivinä mä oon läpeensä ruma.

odottavan aika on pitkä - ja tylsä

eipä siinä mitään
en ole kirjoittanut aikaan
ei ole tullut aivoista mitään
ei voi valuttaa sanoja paperille
ruudulle okei

miksen voisi näyttää tätä puolta itsestäni läheisilleni?
mitä minä pelkään?
että he näkisivät sisälleni
kuulisivat salaisuuteni
halveksuisivat minua
rakastuisivat minuun enemmän?
viimeinen ei ole minun päässäni realistinen vaihtoehto

kuvailen tätä hyvänä esimerkkinä maailman menosta
pitää olla epärehellinen
ei saa näyttää todellisia ajatuksiaan
tai ainakaan niitä kaikkia

nämä ihmiset lähelläni tuntevat minusta vain osan
te tunnette toisen osan, ehkä vielä vähemmän, vai enemmän?
minkä osan minä tunnen?

pelkäänkö läheisteni tuomiota?
pelkään. vastaus on kyllä.
en usko rehelliseen palautteeseen. siis sen mahdollisuuteen.
vähän sama kuin lukisin kaverini runoja enkä kehtaa sanoa hänelle mitä oikeasti niistä ajattelen.

peräänkuulutan rehellisyyttä
mutta onko se koskaan mahdollista?
onko koko elämä valehtelua, kauniiden lauseiden muodostamista,
ajatuksen virran peittelemistä?

minä olen kiitollinen että ajatukseni karikotkin saavat putoilla näytölle. paperille.
ehkä jonain päivänä joku yhdistää nämä kaksi puolta minussa.
rakentaa sillan niiden välille. voiko joku ymmärtää hajanaisuuttani kun en itsekään ymmärrä?
pelkäänkö omaakin tuomiotani?
vastaus on kyllä. mutta olennaisempaa taitaa olla se, etten uskoisi koskaan omaan mielipiteeseeni.
en tässä asiassa.

Otteita aikaisemmasta Minun-kirjasta, sivut 40 & 41

Pari päivää sitten minä itkin ihan kaverin nähden.
Vittu miten surkea mä oon nykyään!

Mulla on tylsää.
Mikset sä tai kukaan tuu nyt mun lähelle.
Kananmunan haju saa mun pään särkemään ja mä haluan kotiin.
Miksi mä nykyään aina haluan kotiin.
Kotoota pois.

Mä olen tänään puhunut ajatukseni.
Kysyin ja ihmettelin.
Mä en nimittäin kyllä jäisikään teidän seuraanne jos tästä vielä lihon.
Huonosti sanottu
eihän mulla oo ketään muutakaan.
Mä en oo tällä viikolla kyllä liikkunut yhtään.
Mä haluaisin kuulla että mulla on kaksi elinpäivää.
Jotka te,
ystävät joitten luo tulisin,
pilaisitte.
Kiitos siitä.

Jos hallu oikin totta se oiskin paljon hauskempi kuin se hallu!

Reaali auttaa randomiin.

Yksinolo.

Sitä paitsi me pelkäämme halluja vain koska pelkäämme niiden olevankin totta.

Niin.
Yksinolo.
Yksin ja ajattelen.
Tää ajajttelu, mitä en tee kotona on pahaksi mulle.
Kaikki matkat kasaantuu,
kaikki mitä on edessä ja se mitä ei ole takana.
Ne isona kasana mun päässä, painajaisina.
Pahoja painajaisia, jotka jatkuvat herättyäni.
Ravistin yöllä päätäni.
Ei ketään keneltä kysyä totuutta.
Kenelle itkeä, kenen kainaloon piiloutua.

Totuus on niin piilossa ku oon yksin.
Mun aivoja ei saa jättää yksin.
Sillon ne tekee kaikille vain pahaa.

Onpas kuuma.

kattokaa nyt mua
meen piiloon tänne
vaikka kaikki oiskin hyvin

mä suljen suuni
oon mukamas korrekti
vaikkei siihen oiskaan mitään tarvetta

tiedätkö
joskus voi olla itseinhoa tulvillaan
vihata pieniä turhia asioita

paitsi ei ne mulle tunnu turhilta juuri nyt

katon itteäni peilistä ja tahdon itkeä
itkenkin sisälläni
tahdon rikkoa peilin
tahdon karata hautautua maan alle
olla piilossa

itseinho ei auta
se vaurioittaa lisää
kun vihaa itseään ei usko kenenkään rakastavan

mä jaksaisin nyt silti hyvin lohduttaa sua
kertoa sulle että oot hyvä ja sun pitää jaksaa
että sun peilikuva on kaunis
vaikka sä kuinka itkisit

mä voin rakentaa sulle pesän ja peitellä sut
antaa nenäliinan
eikä mun tartte kertoa kuinka vihaan itseäni
sillä ei oo merkitystä
kuhan saan auttaa

kertomus

alkoholistin lähellä eläminen on ollut mun elämää
mä oon pelännyt ja salaillut, huolehtinut ja suuttunut
se on vienyt enemmän voimia ku mitä oon käsittänyt
ei ehdi elää omaa elämäänsä

läheisen hoitoon mukaan pääseminen oli yksi rankimpia kokemuksia
piti kertoa kuinka sen ihmisen juominen on vaikuttanut muhun
miltä musta on tuntunut

mä suunnittelin ne sanat etukäteen tarkasti
pelotti että itken
pelotti kun muut kuulee
ja näkee

mä menin siihen,
kuljin sen kahden metrin matkan siihen tuolille
ja menin ihan sirpaleiksi
mä menin pienen pieniksi palasiksi siihen ihmisten eteen
itkin ja unohdin kaiken
se vuosien tuska ja pelko purkautui siinä yhessä hetkessä
kaikki mitä ei koskaan voinut sanoa
tuli sanottua kerralla
mä itkin ja itkin ja mua hävetti
mä kerroin niistä peloista, siitä tuskasta kun ei pysty estämään toista hajottamasta omaa elämäänsä, huolesta, kärsimyksestä, rakkaudesta ja epätoivosta.
ja siitä hyväksynnästäkin. mä en koskaan yrittänyt muuttaa sitä ihmistä, mä halusin pysyä sen elämässä enkä koskaan sanonut sille, että se ei saisi juoda.

yhdessä viikonlopussa kun purkaa monien vuosien asiat niin tulee aika tyhjä olo.
sellanen kevyt.

varsinkin kun mä sain jotain sellasta mitä oon tarvinnut jo pitkään.
mä sain palautetta.
mä sain kuulla rehellisesti mitä musta ajatellaan.
mitä positiivista mussa on.
mä itkin sitä, kun vihdoin joku kertoi musta itestäni mulle.
pieni ihminen joka vihaa itseään, ei ole koskaan uskonut kun muut kehuvat.
nyt uskoin. nyt lämmitti. mä saan arvostusta sellaselta ihmiseltä jota mä arvostan.
mä palasin kotiin toivoa täynnä ja hieman itsearvoakin.

kenenkään sanat ei oo merkinnyt mulle niin paljoa.
koska en oo koskaan uskonut ketään.

mä en näe itseäni.
sen takia mä tartten peilin ja palautetta.
että tietäisin millainen mä oikeesti oon.
miten mut nähdään.

mä en tiedä raitistuuko mun läheinen nyt.
mä toivon niin.
ja sain kuulla, että mun kertomat asiat auttaa häntä ehkä eniten raitistumisessa.
sen parempaa kohteliaisuutta ei ihminen voi saada.
sen parempaa palautetta kyynelistään ei voi saada.

jos mun kyyneleet ei menneet hukkaan mä voin olla ylpeä itsestäni.
ja rakastaa itseäni ehkä hieman enemmän kuin koskaan.

mä pyydän kannustusta
mä tahdon oppia paremmaksi
sano mulle että mulla ei oo mitään hävettävää

sen sijaan et ymmärrä minua
mä piiloudun käsien taakse
kyyneleet polttaa kurkussa ja silmissä

sä et sano niitä sanoja mitä mä pyysin sua sanomaan
mä oon lukossa ja mä annoin sulle avaimen ja sä heitit sen helvettiin

nyt mä häpeän paljon enemmän
kun otin sen asian puheeksi - sittenkin

nyt mä oon kyyneliä koko nainen
pitääkö mun tottua siihen etten pysty puhumaan tietyistä asioista vaikka haluan.
mutta kun sinä et halua kuulla niitä
sä et uskalla tai halua päästää mua pois vankilastani

ojenna käsi joku todella odottaa sitä
itkee sitä

uuden vuoden tunnelmia

huono omatunto. kun ei ole kirjoittanut.

hyvä mieli. kun olin lenkillä.

huono mieli painajaisista.

hyvä mieli jostain kumman syystä alkavasta flunssasta.
ehkä annan itselleni luvan olla väsynyt koko ajan.

tsunamit ja maanjäristys. miljoonat kärsivät. ja yksi pieni ihminen ei saa lähteä auttamaan. ottamaan vaikka vaan kädestä kiinni. putsata pientä haavaa. lohduttaa. kirjottaa paperille nimeä.

nykyään suomessa suhtaudutaan todella oudosti auttamisen haluun, ainakin tietyissä piireissä. "kiillottaa omaa sädekehää" esimerkiksi. tuntui kuin auttaminen olisi paha asia, minä olisin paha, koska haluaisin auttaa. auttamisesta tulee hyvä mieli, se on itsekästä. ei mikään ihme että ihmisillä on niin paha olla, kun ei saa pyytää apua, eikä tarjotakaan. kun minulla on paha ollaa, tiedän että se helpottuisin kun vain saisin auttaa jotakuta toista.

ojennan käteni. autan sinua. jos vain saan.