Ja pilvenhattaran päälle mä en oo paennut taas johonkin aikaan.
Kun se rupes murenemaan.
Olisiko parempi?
Nyt kärsin työstämisestä, jonka itse valitsin.
Ei sitä voi loputtomiin lykätä.
Mä en jaksa enää elää.
En tosiaan näe minkäänlaista valoa missään.
Joku puoskari vois mua ”auttaa”, mutta lykkääminen on aina vain pahentanut asioita.
Kestänkö mä sen minkä itse valitsen?
Mun tuska tuottaa muille tuskaa.
Siitäkin mun omatunto soimaa.
Miksi siis itsemurha on joissain laeissa kielletty?
Miksi vanhuksilla on oikeus mennä parempaan, mulla ei?
Multa kysytään, mistä mä tiedän et se on parempaa.
Mä myös tiedän nyt, et se ei oo ikuinen elämä.
Ikuinen paratiisi tosin,
tiedottomuudessa.
***
Joskus mä sallin itseni palata taaksepäin.
Eteenpäin on niin vaikea nähdä.
Mä oon ajatellu näitä samoja tuskia jo niin kauan,
ja nyt se on mun sisällä kai enemmän ku koskaan.
Pitäiskö nyt vaihtaa tarinan suuntaa,
sivulle?
Pitäiskö mun jotenkin saada jokin positiivinen virtaus mun suoniin?
Mä olen niin epätoivoinen, et ajattelin jo,
et Jumala auttais.
Et mun henkilökohtanen usko vei mut Saatanalle.
Koko elämä on loppujen lopux kiinni siitä,
mitä itelleen syöttää.
***
Sytytän ensimmäisen kynttilän pimeyteeni.
6.7.99
Joku yrittää kyllä kovin
puhaltaa liekkiä sammuksiin.
Jaksanko taistella,
onko se minun käsissäni?
Kuka täällä oikein määrää?
Laissa on (vielä toistaiseksi) tyhmyys sallittu.
Mikä nimenomaan mahdollistaa virkavallan toiminnan.
soi.
***
Laiskuus tai viha.
Joku on riistänyt jo aikaa siteen mahdollisuutemme sovintoon.
soi.
Halusitko sinä sitä?
Nyt on jo tarpeeksi myöhä.
Minulle väitetään, ettei se ainakaan minun vikani ole,
jos kenenkään…
Tässä vaiheessa tämä kirja,
tämä elämä,
toistaa itseään.
Minä.
Isä.
Veli ehti ensin.
Tyttäret.
yhtä yksin ilman Isää, kuin vuosia sitten
Kasvatustieteellinen virhe?
***
Täytyy muistaa hengittää.
Yhden vedon uupuminen vie kauemmas.
Toisen tietoisuuden äärirajalle.
Rajan yli.
Se muuri esti
Ei sen yli.
Isän haudassa on minun paikkani.
Sieluni on siinä uskollisena jo kaikki nämä vuodet maannut.
Enkä usko meidän molempiin mahtuvan siihen.
Ei enää.
”Yhdessä me pärjätään…”
Rakkautta, Veljeni!
***