elämä

ihminen on tyytymätön itseensä
ja elämäänsä liian usein.

minäkin olen.

elämä on liian lyhyt hukattavaksi
murehtien
että mitä multa puuttuu
mikä meni pieleen
ja miksi miksi miksi.

kuolema tulee liian pian

toisaalta silloin ei enää tartte murehtia.
sit sitä voi vaan olla ja möllöttää.
eli sallikaa mun nyt murehtia vielä kun voin.

valvoa vielä kun voin.
itkeä nauraa ja raivota.

elämä on kaikkea sitä mitä kuolleena ei voi tehdä.

sana

onko minulla mitään sanottavaa?

aivot lyö tyhjää.

jostain syystä olen viime päivinä ollut yllättävän hyvän tuulinen.
välillä tosin joukkoon on mahtunut 3-vuotiaan tasoista kiukuttelufiilistä.
en ole toteuttanut sitä.

tänään mä näin kuinka miehet ämpyilee.
poikaystäväni isä oli kylässä.
niillä ei oo hyvät välit.
vedettiin sellasta normaalia small talkia, mä yritin vähän hymyillä ja nauraa huonoille vitseille et tunnelma ei ihan latistuis.
yllättävän hyvin se meni.

lähtiessään se ojensi lahjan.
sitten seurasi se kuuluisa ja niin pieni ele.
sellanen puolittainen notkahdus toisen suuntaan että jos se toinenkin notkahtais niin sitten halattais. se näyttää horjahdukselta tai ehkä vain hengitykseltä.
mutta mä näin sen.
vanha mies ois halunnu halata poikaansa.

ei halannut. sit ne siinä naureskeli jotain vaivautuneena.
isä lähti.
poikaystävä oli yllättävän hyvällä tuulella sen jälkeen.
mut hämillään taisi olla vaikka kuinka ei sitä näyttänyt.

oisko ne halannu jos mä en ois ollu näkemässä?
en usko.

mä kuvittelin näkeväni kyyneleet sen miehen silmien takana.
se ois todella halunnu kertoa ja näyttää et se välittää.
ei se oo helppoa vuosien jälkeen.

ehkä miehille on toi notkahduskin yhtä tärkeää.
ne tietää sisimmässään.

eikä sanoja tartteta.

otteita aikaisemmasta Minun- kirjasta, sivu 27,28&29

Mä rakastin vertailla peniksiä.
Siihen asti, kunnes huomaat vaihtaneesi isommasta pienempään.
Sanotaan mitä sanotaan, et koolla ei ole väliä,
mut pieni kalu saa mun sormet nauramaan.
Se ei tunnu miltään.
Isoa penistä voi rakastaa.
Mut miks mä sit kosken tuohon säälittävään,
joka luulee olevansa niin tyydyttävä,
mahtipontinen.
Mitenköhän mä tulen luokittelemaan vitut?

Mutta kaiken muun pahuuden takana on vain paha Jumala,
loi taivaan ja maan ja paskan.
Jumala katsoo minua terävästi
ja pakottaa minut haluihin,
joita en halua.
Satuttamaan muita,
itseäni.

Itselleni mä tässä eniten hallaa teen.
Osaankohan mä enää koskaan nauttia edes siitä isosta peniksestä allani,
ku nyt oon esittäny kaikki nämä hetket?


---



Kai te tiedätte kuinka vaikeaa on,
vessaan on tarvetta,
mutta asuessasi poikien asuntolassa,
et uskalla kävellä sinne sisään.
Vessaan meneminen nyt on tarpeeksi pelottavaa muutenkin.

Ja mä oon niin väsynyt.
Mä haluan nukkumaan ja haluan ensin tyhjentää rakkoni.

Nukkuminen on kaikki.
Jotkut tunnistaa mussa itsemurhan merkkejä.
Mutta mä rakastin nimenomaan tota henkilöä
enemmän kuin itse elämää.
Ja enemmän ku itse Kuolemaa,
ja se on paljon se.

Kuolema on hyvä.
Se on meille niin hyvä,
meille väsyneille,
jotka emme jaksa enää valvoa.

Joka ilta kun lamppu sammuu
ja saapuu oikea yö,
mä toivon,
että se oisi ikuinen.


---


Minä haluan teidän tietävän.
Minun hautajaisissani soitetaan
”Rakastan elämää”; Leevi and the Leevingsin: ”Elämä ikkunan takana” ja Lou Reedin ”Perfect Day”.
Ja mä haluan avonaisen arkun,
jotta mä myös kuulen musiikin ja itkun.
Mä oisin jo kuollut jos voisin olla varma,
että näkisin miten te suhtaudutte.
Mun kuolema on aina ollut vain teidän satuttamistanne
ja minun ikuista tutkimusmatkaani,
pitääkö kukaan minusta oikeesti.
Ja kuka teistä hyppää perääni?

Mä haluan teidän tietävän,
ja mä haluan teidän toteuttavan.
Tehkää mulle mieliksi,
ku mua ei enää ole.
Oliko mua koskaan?
Te kyllä teitte mulle hyvääkin,
silloin ku mä vielä ansaitsin sen.

Ja tajusin sen.

terveisiä

terveisiä helpotuksesta.
terveisiä sademetsästä.
ja valmistumisesta ja epäilyksen varjosta.

terveisiä sairaudesta.
ja himosta.
katumuksesta.
ja epäluulosta
luottamuspulasta.

mä en osaa nyt sanoa mitään positiivista, vaikka sellaiseenkin olisi syytä.
siihen ei usko niin paljoa, että sen vois sanoa ääneen.

terveisiä elämästä.

rehellisyys ei kannata

mä kerroin tolle yhelle äsken rehellisesti
et mä haluun sitä.

se sano kasvaneensa.
jostain syystä se tuntu loukkaukselta.
ihanku munkin olis pitäny.
mä myös sanoin, et mä en oo onnellinen.
en mä muuten sitä niin paljoo haluais.

mulle tuli paha mieli.

mulle tuli taas torjuttu olo.

mut torjutaan parisuhteessa.
mut torjutaan irtosuhteessa.

mä en kestä.
toi mies.
se ei oo hyvä.
se on vaan saatanan komee.
mä oon halunnu sitä vuosikausia.
mä voisin alkaa itkee nyt.
jos se ois mun tapasta.

vittu mä oo mikään nainen.
naiset itkee.

mua itkettää silti.
silmiä kuumottaa.

enkä mä voi mennä kenenkään kainaloon sanomaan,
et hei! toi jätkä on aikuistunu.

vittu miks mä just tänään oon rehellisessä humalassa?
ei siinä oo mitään järkeä.

ei rehellisyydessä oo koskaan mitään järkeä.

älä ees kokeile.

otteita aikaisemmasta Minun- kirjasta, sivu 24,25 &26

Nyt mä jaksan uskoa, et vaikka sä nait porttikongin takana asuvaa tyttöä,
mun on hyvä ottaa etäisyyttä asioihin.
Ja tuntuu hyvältä ehkä sittenkin päästä pois.
Mä lähden taas kullanhuuhdontaan.
Täällä mä en nyt rikastunut.

Nyt, muhun rikkaampana, sattuu enemmän.
Mua on loukattu ja vihattu.
Pientä liioittelua aina täytyy saada.
Minä jätin taakseni teidät kaikki.
Edes muistoissani ette seuraa minua.
Minä avaan silmäni uudelle kivulle,
vanhalle tutulleni.

Kaiken tämän vasta ollessa alussa
minä luulen tietäväni haluni.
Tuttu tapa huijata itseään.
Minun ei teitä pitänyt huijata.
Antakaa minulle anteeksi.


---


Toisten vessat on pelottavia.
Varsinkin,
jos noi toiset on kotona.

Mua nolottaa käydä vessassa.
Mä en oo ihan varma miksi.
Ja, jotkut vessat on pelottavampia ku toiset.
Mä rakastan käydä vessassa kotona, yksin.
Ovi auki.
Mut jos ovi pitää lukita, mua pelottaa omassa vessassakin.
Se on väärin.

On muuten totta, et ei voi sanoa ei.
Välttämättä.
Jos sulta ei kysytä mitään, sulle ei anneta aikaa puolustautua tai vastata.
Se on väärin.
Sillon sä et mun mielestä oo vastuussa teoistas.
Mut väärin se on.
Niin väärin.
Ku joutuu tekemään jotain sellasta mitä ei haluu
ja mikä tuntuu pahalta.
Tietäkääkin se!
Mua pelottaa, et mä en vois nostaa syytettä raiskaajaani vastaan jos mä saisin.
Siis se riippuu raiskaajasta.
Jos se yrittää saada mulle orgasmin, se tulee.
Vaik mä en tykkäis siitä.

Mua väsyttää.
Mä voisin ihan salaa vaikka vähän nukahtaa.
Mut ei se ollu surkee cd.
Ei toki.
Ei saa katsoa lahjahevosta suuhun.

Mä oon niin yksin näitten ihmisten sängyissä.


---


Tämä on ’opi kommunikoimaan paremmin’ –matka.
Minä kirjoitan ajatukseni paperille ja lähetän sen jollekin kotiin.
Tiedän, että tulen katumaan.
Mä tiedän, että mun pitäis oppii puhumaan,
kun musta samalla tulee hiljaisempi ja sulkeutuneempi päivä päivältä.
Muistatteko te sen ihmisen, joka aina oli suuna päänä?
Mihin se on mennyt?
Who cares?

Maailmassa ei ole yhtään poikaa, miestä, joka ei ärsyttäisi minua,
ajaisi minua järjiltäni.
Ja minä vihaan itseäni silloin, kun ainut vaihtoehtoni, vastaukseni,
on lyöminen.
Minä haluan satuttaa fyysisesti,
kun verbaalinen kykyni on loppuun ammennettu.
Ja luulen silloin, että satuttaisin fyysisesti enemmän.
Se ei taida olla totta vai onko?
Minä haluan satuttaa enemmän
kuin sinä satutat minua.
Sinä työnnät minut sille rajalle,
enkä minä putoa,
minä nousen avaamalla suuni huutoon hiljaiseen,
mutta putoan,
kun kohotan nyrkkini ilmaan.
Kun sen nimenomaan pitäisi kantaa minut huipulle.