mitä mun pitäis tähän kirjottaa?
pitäiskö olla jotain piristävää?
jotain mitä minun päivääni sisältyy - lässyn lässyn lää
(no mä kerron : ei yhtään mitään! siitä on siis pikkasen vaikea kirjottaa!)
erotiikkaa? no sitä kyllä päässä riittäis...
vai saanko mä yhä vaan kirjottaa sitä samaa mitä ennenkin?
toistaa noita samoja keloja
samoja ajatuksia
samoja tynkiä mitä mun päästä virtaa sormille?
kuka jaksaa lukea aina vaan sitä samaa?
jaksaako kukaan?
ihankuin mä oisin sittenkin kirjottanu tätä muille, kuin itselleni.
onnistuin tuhoamaan kävijälaskurin, eli ei hajuakaan enää että missä mennään.
haluatteko lukea mun ajatuksenvirtaa niinkuin ennenkin?
haluatteko tietää mitä mä oon tänään tehny?
missä asennossa toivonu jotain naista saavani?
vai mitä?
mielyttämisen tarve
kuulluksi tulemisen tarve
kaikki tarpeet ylettyy tännekin.
mä oon yhä se sama paska alja.
vaikken kirjotakaan tänne niin usein.
mä elän netissä toisella nimellä
ja voi luoja miten vaikeaa on tottua siihen nimeen
kutsun itseäni päässäni yhä vaan ja aina aljaksi.
se on kuitenkin se rehellisin minä.
vähiten rooli.
totuus.
no kokeillaanpas:
sovittiin miehen kanssa että mennään suomenlinnaan maanantaina
huumorikierrokselle
mä kysyin saman tien,
että nussitaanko sitten katakombissa.
se puristi tisseistä ja sanoi että joo.
tosi asia on ehkä se, ettei me sellaista inspiraatiota sitten kuitenkaan pystytä toteuttamaan.
tai siis mies ei.
ja tosi asia on se että tilanne menee näin:
minä ajattelen koko ajan sitä miten se sanoi että "joo"
ja odotan että koska se vetää mut kädestä
luoliin, tunneleihin,
vetää housut alas ja panee takaapäin niin että paukkuu
niin että mun kasvot painuu kostean kylmään kiveen...
mutta ei se niin tee, me vaan tanssitaan sen asian ympärillä
koska mun mies on tylsä siveyden sipuli
ja loppujen lopuksi
suomenlinnan lautalla
mä kiukustun sille, kun taaskaan ei ollu meidän seksielämä
sitä mitä mä haluisin sen olevan.
ja sit tullaan kotiin ja se panee mua sohvalla telkkarin edessä yhtä tylsästi kuin aina.
millä ihmeellä mä saisin aljan ja tän ***n yhteen?
millä niistä tulisi yksi ja sama henkilö?
millä mä uskaltaisin näyttää muillekin et mikä mä oikeesti oon?
miksi mun pitää vetää viittä miljoonaa roolia
viidelle miljoonalle eri ihmiselle?
oonko mä viisi miljoonaa eri tyyppiä,
vai onko ne vaan niin viiden miljoonan saatanan vaikeita miellyttää?
vitun tiukkapipot, uskovaiset, tyylikkäät, hienohelmat, tekopyhät, tekonaurajat, tekosiveät, tekohauskat, matkijat, muodikkaat, trendikkäät, kauniit, laihat, seksikkäät, rennot, masentuneet, metsästäjät, kalastajat, äidit, isät, mummit, vaarit, siskot, veljet, ja tädit. vittu! ja vitun ahkerat!
mä en kelpaa niistä kellekään (oma sääli ainoa sääli)
mä oon itse se, joka asettaa ne standardit
mun rima on niin korkeella,
etten ikinä pääse siitä yli.
en ikinä hyväksy itteeni
ja senpä takia en usko että kukaan muukaan hyväksyy.
tai no jaa.
montaa ihmistä en ole tavannut, joka hyväksyy
sitten kun näytän millainen todellisuudessa olen
on niin vitun siistii elää yksin
ilman ystäviä
on onneksi edes toi yks.
toi yks,
joka ei pane mua maanantaina suomenlinnassa.