juhannus tuli ja meni

ja sen taas näimme, että aina joku menee pieleen.

tuli onneksi oltua ees kännissä, ja hauskaa oli sen aikaa.

onneksi saimme juhannusruuat laitettua, ja oli makoisaa.
suvun jäsenet tosin ottivat hermoille, vahingossa välillä tai tarkoituksella jatkuvasti.

on se kumma kun aikuisilla ihmisillä ei ole käytöstapoja.

onneksi minulla on. (=

naarmuilla

vaikea edes kirjoittaa kun sattuu niin kovin
kyynärpäät ja polvet
reisi ja koko pömpöttävä osa vatsaa ihan naarmuilla
kämmenet haavoilla

rintoja aristaa ja polvet on turvonneet
niskaa jumittaa

vaikea on keskittyä kun vatsaa kirvelee

piesty olo
joka paikka herkkänä
ei jaksais enää yhtään kipua
pistää vihaks jo

kipuhan voi olla hauskaa
hauskaa on ainakin muilla kun ne kuulee mun huudon suihkusta kun vesi viimein valuu mun vatsalle
hauskaa kuulemma oli kun tennarit vaan vilahti nurkan taakse
ja seuraavaksi vaan näkyy kompuroiva räpiköivä koirantaluttaja
mahallaan asfaltissa ja sorassa
raahautuu paita mukavasti ylhäällä
ja hokee vaan että auauau

opimme tästä että katsomme eteenpäin mihin se koira on menossa.

mitään muuta tänään ei sitten tapahtunutkaan
paitsi että löin varpaan ovenkarmiin oikein kunnolla ja kovaa

ei ole mun päiväni.
kenen päivä tänään oli?

hohhoh

otteita aikaisemmasta Minun- kirjasta, sivu 7

Mä kertoisin teille totuuden mun maailmasta ja mun ongelmista,
musta.
Jos osaisin.
Ei mulle ikinä oo totuutta kerrottu.
Mua ei kyllä pidetty missään häkissä.
Mä oon vapaan kasvatuksen tulos.
täysin.
Mut jätettiin vapaasti kuolemaan.

Tässä huoneessa sinä, isäni, suutelit minua otsalle viimeisen kerran ja sanoit rakastavasi mua.
Kahden päivän jälkeen sä olit kuollut.
Mä oksensin.

Tää huone on mun.
Tässä huoneessa isä minua rakastat.
Kukaan muu ei mua oo ikinä niin rakastanu.


Jerri.
Pitääkö kaikki myrkyttää?!

Jumala, toivottavasti sait hyvät naurut ku mä huusin.
Mä pidin sellasta ääntä, mitä Suuri Australialainen ei halunnu koskaan kuulla uudestaan.
Mä tuun huutamaan samalla tavalla, jos se susta on kiinni.
Jotain rajaa sanon mä.
Miks et sä vois olla armollinen?
Ja mä vielä uskoin suhun!
Lauloin sulle psalmin.
”vaikka kulkisit pimeässä laaksossa ei sinulla olisi mitään hätää, sillä minä olen sinun kanssasi, minun vitsani ja sauvani sinua johdattavat.”

Just sitä mä en halunnu.
Nauti, ku viet multa rakkaimpani pois!
Nauti nyt!
Nauti sitten ku mä leikin jumalaa ja kuolen ja ne, jotka luulee rakastavansa mua, saa kärsiä.
Mä otan kohtalon omiin käsiini.
ja nauran sulle.
Ai niin.
Nyt sä tietty hoidat homman niin et mä päädyn vihannekseks ties minne,
enkä ikinä kirjoita tarinaani loppuun.

(Musta jotenkin tuntuu, et mä en ikinä kirjoittanu mun tarinaa loppuun.)

”Jos mä en oo täällä aamulla, ku te heräätte. Sanokaa koirille terveisiä ja tietäkää, et mä lähdin ajatellen teitä kaikkia.”

silmien reunoissa

tuntuu väsymys
puhutaan unihiekasta kai

se rajaa luomet ja tekee räpsyttelystä kuivahkoa
ja valot juoksee villisti pitkin seiniä.

väsymyksestä huolimatta voisin ottaa sinut tähän viereeni.
ei tarttis sanoa mitään, todellakaan.
se riittäis et yrittäisit ymmärtää
ja antaisit mun vihdoin ymmärtää.
puhuttais, muttei ääneen.

en jaksa enää arvailla.

mulla on pyyhe hiusten ympärillä, ettei paita kastu.
jos sä istuisit tossa ni mä ottaisin pyyhkeen pois,
ja heiluttelisin hiuksia edestakaisin
just silleen viettelevästi mut kuitenkin niin viattomasti.
ja pienet pisarat lentelis lattialle.

mä katsoisin sun kauneuteen
arasti ja pelokkaasti
mua nolottais ujottais ja jännittäis.
enkä edes uskaltais toivoa sitä mitä toivon.

viime yönä siinä unessa mua ei jännittäny.
ja kun mä oon yksin ni mä uskallan toivoa

unelmien täyttymystä.

sitruunavettä

mä laitan veteen sitruunaa
se vähän edes raikastaa tätä tunkkaista sielua suuta
janoa vie edes vähän pois
siirtää kauemmaksi taas

nautin eilen hulvattomasta humalasta
aamullakin vielä siitä vapauden tunteesta
villeistä unelmista

kunnes tuli päänsärky
riemu ei ole rajaton koskaan

ihmiset sitoo mun riemun maahan
pallo jalassa täytyy perkele kulkea

sen pallon kun irroittaa niin ei oikein tiedä mihin asti mä singahdan
mihin asti mun omat siivet kantaa

ja koska ammutaan alas

otteita aikaisemmasta Minun- kirjasta, sivu 6

Menen sinne missä minua ei kaivata,
jotta minua kaivattaisiin täällä.

Minä olen liian lojaali.
Ja lojaaliton.
Mä en oo mitään.
Onko tää kaikki taas vaan erikoisuuden tavoittelua?
Vittu, mä oon vaan oma itteni.
Antakaa se mulle anteeksi.

Ja jotta mä satuttaisin, mä haluun kertoa sulle mun ongelmista.
Sääliä mä vaan tällä kirjalla kerjään.
Ei tällästa paskaa kukaan lue.
Mutta joo.
Ku mä kuolen tää julkastaan, ihan kostox,
jotta te muistaisitte mut.

Mä haluun vaikuttaa ihmisten elämään.
Mutta onko mulla siihen oikeutta?
No ei taida olla.
Antakaa sitten mun elämän olla rauhassa

Mä tuun takaisin aamujunalla.
Väsyneenä markkinoimaan itseäni.
Vittu. Mä en saa myöhästyä.

Mä tänään sanoin mun äitiä hyväksi äidiksi.
Se luki mulle hyviä kirjoja.
Maalari ja Lintu.
Maailman kaikille lapsille luettais sellasia kirjoja,
et ne vanhempana itkis onnesta, ku ne muistais ne kirjat.
Ne lapsuuden kirjat.

Mitä ei sillon vielä onnex tajuttu.

känässä

minä valvon yksin kännissä
yritin auttaa tota yhtä joka itsesäälissä rypee
ei se halua enää ottaa apua vastaan
ei uskalla

ymmärrän sen
mut tiedän et se kuitenkin haluais

voi kunpa uskaltaisin ottaa sen puheex
selvinpäin

äää

mä osaan auttaa mut jos sä et anna mun auttaa
monesti apua ei nimenomaan haluta
koska sillon joutuis pois
siitä ihanasta pehmeestä tutusta
itsesäälin peitosta



tällasta tänään:
yks mun lembipiiseistä by lou reed:

Caroline says
As she gets up off the floor
Why is it that you beat me
It isn’t any fun

Caroline says
As she makes up her eye
You ought to learn more about yourself
Think more than just I

But she’s not afraid to die
All of her friends call her alaska
When she takes speed
Laugh and ask her
What is in her mind

Caroline says
As she gets up from the floor
You can hit me all you want to
But I don’t love you anymore

Caroline says
While biting her lip
Life is meant to be more than this
And this is upon on trip

But she is not afraid to die
All of her friends call her alaska
When she takes speed
Then laugh and ask her
What is in her mind
What is in her mind

She put her fist through the window pain
It was such a funny feeling

It’s so cold in alaska
It’s so cold in alaska
It’s so cold in alaska

otteita aikaisemmasta Minun- kirjasta, sivut 4 ja 5

Ja sitten ku sattuu tekis vaan mieli kuolla.
Kaduttaa niin sairaasti.
Nyt mua sattuu.
Sanomattakin selvää.

Tänään mulla on vähän parempi olo.
Puhuin jopa lasten hankkimisesta.
Miks vitussa?
Mähän vaan tappaisin ne.
Ei niinku voi ymmärtää.
Mä vähän raotan verhoja ja ketään ei kiinnosta.

Mä en kuitenkaan halua olla yksin.
Luin jopa pari rakkausrunoa keskittymättä.
Voiskohan mun kullalle (miten kornia!!) lukea niitä?
Meillä menee taas paremmin.
Paitsi silleen…
Mä haluan olla sen.
Kai mussa on tarpeeksi masokistia.
En mä tajuu.

Joku tulee mun luo.
Sisko.
Nyt mä sitä halaan.
Jos se vaikka pelästyis.

Mä oon onnellinen.
Ja silleen samalla katkera.
Sunnuntai olo.
Aika epäreiluu.
Nyt ku on keskiviikko.

Mä niinku haluisin samalla kuolla ja kaikkee.
Mä en haluu olla missään vastuussa mun teoista.

Ja se sano et mun ei pitäis lukee tollasii kirjoja.
Mut kirjat on nerokkaita.
Juoda mä en sais.
Lihon vaan.

Mä haluan vieläkin päästä maailmankaikkeuteen.

”Onko toi vain sun ganja-käsialas?”
Kiitos.

---

Varattu.
Aina vaan varattu.
Ylösotettu.
Miksi mä oon aina varattu, jos ei siitä oo oikeesti mitään hyötyy.
Ja sitten unable. Ja miks?
Eikö niin, et me ollaan vain Jumalan pelinappuloita,
vittu mikä sadisti!
Se nauttii meidän kärsimyksistä.
Loi maailman vaan jotta sais luoda kärsimyksen.

asiaa.

Mä kärsin.
Onko se oikein, ku mä vaan yritän miellyttää.
Mua syytetään.
Enkä oo syytön kunnes toisin todistetaan.

Sanomalla ”mä rakastan sua kans” mä just todistan et silleen ei voi sanoa.
Paradoksaalista.
Mä oon sanonu sulle et niin ei saa sanoa, ja ku mä miellyttämisen tarpeestani sit niin sanon sulle sä vaan ohhottelet.

Miksi ystäväni tänään suutelit koiraani otsalle, mutta et minua.
Myös minä tarvitsen sinua.

Testamentti pitää muistaa tehdä.
Laatia.
Nyt kun on ikää, sitä ei enää jaksa muistaa.
Muistaminen on joskus tosi väärin.

Äläkä kysy miks maailmassa on pahaa.

otteita aikaisemmasta Minun- kirjasta, sivu 3

Mut sitä ei jaksa odottaa, että koska se potkii mua.
Äh ne sanoo ja lukee yhden rivin liian aikaisin.
Huh huh.

Kukaan ei ikinä lue sitä kirjaa, mitä mä en koskaan kirjoittanu.
Ja se silti harmittaa mua.
I think the truth should be told.
Nyt mä en oo vielä jumissa.

Aiemmin mä näin sen nojaamassa mua vastapäätä keittiönpöydän toisella laidalla.
Sen on vaan pakko lyödä sillä tuolilla.
Mut ei välttämättä.

Ollaanko sitä ruskettuneita vai mitä?

Mä näen ikuisuuden ääni päällä.
Oikeasti en, enkä myöskään kirjoita nyt.
Mut ehkä haamukirjailijan pitäis kertoo jostain muusta ku kirjoittamisesta.
ja huumeista.

Ja kaikki elämäni aamut, olen nukkunut.
Ja nyt valvoessani monta yötä tahtoisin nukkua
kaikkina aamuina.

vihdoin väsyttää

olen tehnyt yömyöhään huonon omatunnon takia töitä.
piti lähteä pailaamaan mut ei oikein tahtonu löytyy seuraa moiseen.
nyt vaivaa toi paperipino tossa, sitä voisi kahlata läpi moooonta tuntia vielä. mut joskus on kuulemma nukuttavakin.
hyvä haistella tollasia 70-luvun papereita, vaikkei mulla mitään pölyallergiaa ookaan, ni kurkkua rupes ikävästi kutittaan niitten keskellä.

ulkoota kantautuu ihanaa parisuhdekännihuutoa. ja autojen hälärit soi, kännykät pauhaa ja joku hullu lähti sillä häläriautolla vielä liikenteeseen. jos se nyt ajaa kännissä niinkuin olettaa saattaa niin mun velvollisuus ois tietenkin ilmoittaa poliisille. Miksei kytillä oo tekstiviestipalvelua ilmiantoja varten? tai, oowau, netissä sellasta meille huolestuneille känniajamista vastustaville kansalaisille?

yöllä kun on hiljaista niin kaikki äänet kuulostaa kohtuuttoman kovilta.

otteita aikaisemmasta Minun- kirjasta, sivu 2

Oikeasti en tiedä mitä tai ketä haluan.
Haluan ikiuneen, missä väsymys ei vaani nurkan jos toisenkaan takana.
Minä olisin se iloinen ja rakastettu onnellinen, joka ennen valloitti ja pelasti maailman.
Kuka soisi sen minulle nyt?

Minä en salli sinun rakastaa minua, valehdella rakastavasi, koska olen niin ruma.
Minä en halua sitä!
Ja toteutat pahimmat painajaiseni kieltäytymällä läheisyydestäni, jota minä sinulle epätoivoisesti tyrkytän.
Voi, kun kyse edes olisi siitä etten ilmaise sinulle rakkauttani!
Hellyys ei auta. Ei mikään.
Me olemme tuhoon tuomittuja, maatuneita.
Mutta vielä minä haluan maatua lihaasi ja vereesi.
Haluan näyttää sinulle ikisinisen taivaan ja ikuisen kesän, josta sinä ilmeisemmin pidät.

Ja minä kun rakastan talven kylmyyttä.

Levitän itseni auki sinun silmiesi eteen,
ja myönnän,
ettet vieläkään ole katsomassa.

otteita aikaisemmasta Minun- kirjasta, sivu 1

Minä olen Alja Eriksson.
Tämä on minun kirjani.

Minä aloitin kirjoittamisen ystäväni kehotuksesta ja nyt kirjoitan.
Vaikken tätä koskaan kirjoittanut.
Eikä minulla ole ystäviä.

Kirjoittamisen lisäksi alan tänään lukea. Ostin taas lisää kirjoja, joita en ilmeisesti ikinä tule lukemaan.
Viettelijän päiväkirjaksi tämäkin sopisi.
Jos sinä viettelet minua, minä tiedän sen, mutten myönnä.
En myöskään myönnä ketään vietteleväni.

Minä haluan lukea ääneen. Nojaa minuun, ole kiltti ja minä vien sinut kauas pois.

Kävellessäni helle ei tavoita minua yhtä lailla. Hautausmaan aidan viertä kulkiessani mieleni kirkuu: ”Onko siellä alhaalla kuuma?!”
Mutta minähän rakastan isääni ja isäni minua.
Ainoana maailmassa.

Juuri kun nukahdin, levottomat unet eivät valloita mieltäni.
Se, jonka haluaisin minua nyt rakastavan,
kylvää toivonkipinän mieleeni,
mutta pyyhkäisee lämmön pois iholtani,
vaikka aurinko ei ole vielä painunut mailleen.
Minä olen pettynyt. Ja yksin.

kah

olen tiskannut.
laittanut ruokaa itselleni sekä koirille.
käynyt treeneissä ja onnistunut.
melkeen hoitanut työasioita.
pessyt pyykkiä.
nostanut pyykit sisälle kuivumaan kun alkoi sataa estereitä.

ja juuri astunut koiranpennun pissalätäkköön.

päivä ja muuta mielessä

vietimme koko päivän ulkoillen mökillä.
kävin kahlaamassa ja uittamassa koiraa.
järvivesi oli suht lämmintä ja pehmoista.
rantaan johtavaa polkua ei oltu niitetty.
kasviretkeilijät merkkasivat eri lajeja hupaisalla tavalla, pujottivat nimikylttejä kukkien varren ympärille. siis pujottivat kukkia nimikylttipapereihin. olisipas ollut nyt helppo kerätä kasveja herbaarioon. (=

olen syönyt 500g fazerminttejä alle viikossa.

olen kiukutellut tänään omalla hauskalla tavallani.

hikoileminen kiukutti,
vatsa kiukutti,
tissit kiukutti,
tiskit kiukutti,
väsymys kiukutti.

mulle naurettiin ku mua kiukutti.
se helpotti.

kävin äänestämässäkin.
virkailijat katsoivat minua korrektin epäilevästi.
kokemus epämiellyttävä.
ehdokas ei päässyt enää mepiksi.

musta piti tulla presidentti.
kuvaamataidon opettaja kannusti.
kumpi yliarvioi kykyni?
hän?
vai minä?

kumpi on pettyneempi?

kuraiset puntit

ihana sade.
hauska seistä koirapuistossa kaatosateessa märissä kengissä.
koiraparka katsoo sen näkösenä, että minkä ihmeen takia pidät mua täällä sateessa.
se joutu jo siristämään silmiään kun vesipisarat putoili naamalle.
puntit on kuraiset ja sukat on märät.
otin housut pois.

tylsyys on valtava. ulkona ei jaksa pyöriä, tiskit lojuu altaassa ja työt painaa päälle.
tunnen paisuvani liikkumattomuuttani ja vitamiinien puute väsyttää.
telkkarin katselu pistää vihaksi.
mä haluan actionia!
jos sitä vaikka lähtis baariin. eiks siinä ois actionia?
kuka lähtis mun mukaan? jaksaisko flirttailla? siitä saa energiaa.(*

tänään on just sellanen päivä et mikään ei onnistu.
mikään ei piristä.

yleensä sade piristää mua.
voi juosta kaatosateessa, hyppiä tanssahdella ja kastua.
paidan hihat liimautuis ihoon ja hiukset kimaltelis pisaroista.
vois nostaa katseen kohti sadepilviä ja antaa pisaroiden virrata pitkin poskia.
kuin kyyneleet.
se puhdistais oloa.
lämmin sade tuntuu kauniilta.
sit läpimärkänä tulis kotiin ja menis kylppäriin riisumaan märät puntit pois.
ryömis peiton alle sippurakippuraan ja lämmittelis ihan pienessä myttyrässä.
koirat makaa vieressä ja lämmittää.
niihin voi kietoutua ja tuntea kuinka lämpö ja rakkaus virtaa niitten turkista.
ja nukahtais onnellisena...

ja aamulla heräis koirana.

uusi perheenjäsen, uudet kujeet

kylläpäs meidän uusi pikkukoira pitää kovaa meteliä. noin pienestä ei kuvittelis lähtevän noin kimeetä haukuntaa.
taas tulee valvottua, pentu herättää keskellä yötä useampaankin otteeseen, sit ku sen kantaa sänkyyn ni se on hiljaa, mut oppii pahoille tavoille. oltiin nimittäin aateltu, et sängyssä on tilaa vain yhdelle koiralle.
tossa se taas mennä vipeltää hullun lailla. isompi karvakorva painii sen kanssa ja molemmat murisee ja urisee ja vuorotellen purraan. kakara vaan ei tajua koko ajan leikin luonnetta, se rupee ärisemään oikeen tosissaan. onnex ainakin vielä toistaiseksi vanhempi pärjää sille ja näyttää kaapin paikan. meiän pallero.

helpotus. piakkoin pääsee muuttamaan ni naapurit ei enää voi valittaa mistään. ootan öisin, et koska ovikello alkaa soimaan ku pikkunen kiljuu täällä. ja kyllä ne jaksaa valittamisen aihetta keksiä muutenkin ihan tarpeeksi...

tänään on taas saanu nauraa. pennun toilailuille ja muutenkin.
keskustelupalstalla oli aivan ehdoton keskustelu meneillään seksin aikana puhumisesta. hyvä että näytön näin naurunkyynelien seasta. aivan loistavia tarinoita! taas sai uutta intoa sielläkin käymiseen...

uutta intoa, mut uusia paineitakin tuli tosta laskurista...nyt tiedän et joku käy täällä ainakin kääntymässä..ja heti kauhee pätemisen tarve... ja alko jopa vähän ujostuttamaankin. pitäskö mun laittaa vaatteet päälle vai?

vai?

tiedätkö, millaista on etsiä uutta kotia?
löydät jonkun unelmahalvan ja loistavalta paikalta ja ihastut siihen ensinäkemältä ja kun soita kiinteistövälittäjälle niin saatkin kuulla sen menneen jo kolme päivää sitten.
perkele - ottakaa se myynti-ilmoitus sitten helevettiin tuolta netistä ja muualta!!!!

saapi nähä myydäänkö toinenkin nenämme alta...heti kun siihenkin on ihastunu...

tällaista on olla pessimisti. montako kertaa sanoin eilen, että varmasti se unelmakämppä on jo myyty, aivan varmasti... ikävä kyllä olin silti pettynyt tänään vaikka olinkin ollut koko ajan oikeassa.

noh. elämää.

perheeseemme tulee mitä todennäköisemmin uusi jäsen huomenna. katsotaanpa miten käy.
minua jännittää ottaa sen rotuinen koira, josta minulla ei ole minkäänlaisia positiivisia, jos ei negatiivisiakaan, kokemuksia. pennut on aina ihania ja yritän luottaa kasvattajan taitoihini ja uskoa itseeni ja tietää, että kasvatan siitäkin pennusta hienon koirayksilön. aivan varmasti...

minulla on kutsumusammatti koirien kanssa.
siitä ammatista vaan ei taida saada palkkaa.

viikonloppuna olimme erämessuilla. siellä oli paljon ihmisiä, paljon tungosta ja paljon tavaraa myytävänä. telttoja oli levitetty nurmikentälle esittelyä ja myyntiä varten.
kun siitä kuljimme ohi ehdotin poikaystävälleni, että jospa rakastelisimme niistä yhdessä. arvatkaapa, suostuiko hän....
(;