parisuhteen hoitoaine osa 1

Koska olen virheeni tehnyt ja viisastunut ja muutenkin niin todella viisas ajattelin jakaa tuota tietoa. Parisuhdetta voi hoitaa, ja siihen on olemassa hyviä vinkkejä (jotka kaikkien pitäisi kyllä tajuta ihan itsekin, mutta koska kaikki parisuhdeoppaat on niin suosittuja niin aloitan minäkin, rikastun vielä tällä).
Ensimmäinen ja kaikkein tärkein ohje on:
Valitse oikea kumppani. Siis OIKEA. Ei se parhaimmannäköinen, ei se kuka ainoastaan huolii sut, ei se kehen on tyytyminen, ei se kenelle olet alusta asti esittänyt jotain aivan muuta kuin olet, ei se joka käyttää sua hyväkseen, ei se täysin kusipää, eikä myöskään se täysin sun mielialanvaihteluihin alistuva tossukaan. Ei. Vaan se Oikea.

Mitkään ohjeet ja teot ei voi pelastaa suhdetta, jos on hypätty suhteeseen väärän ihmisen kanssa ja jatkettu sitä eteenpäin. Pelastaminen tässä tarkoittaa suhteen oikeasti onnelliseksi muuttamista, eikä sitä että se kestää ja jatkuu, kuten monet luulevat ("Hei me ollaan oltu kimpassa 12 vuotta niin kyllä meidän suhde on silloin varmasti toooosi hyvä hei niinku").
Tee tämä ensimmäiseksi, sen jälkeen voin antaa lisää ohjeita miten sen oikean kanssa voi pysyä yhdessä ja olla onnellinen.

(Saa tulla nauramaan sitten kun me erotaan.)


Ensi kerralla: Miten olisin itse sellainen Oikea. Mulkkua jaksa kukaan katella, eikä kuulukaan.

koko maailmalle

Jos et halua, että lapsesi tapetaan
niin älä tapa kenenkään isää.

otteita aikaisemmasta Minun kirjasta sivut 55-57

Mulla on kauhea ikävä lapsuuttani.
Kaikkia maaseutumatkoja,
joista saa flashejakin.
Kaikkia teatterireissuja, mökillä ja oi! metsällä oloa.
Minä olen .. onnellinen.
Miksi en ansaitse sitä?
Mikä siinä mättää.

/anna. /aina/

Ja kolme varista jätti kaikki kolmet varikset aidalle.
ja se lumi taas on suhinaa avaruudesta…

***

Mä juoksin ja kävelin kohti määränpäätäni.
Sitä ainoata määränpäätä
Humalainen kyseli minulta, mistä saisi tyhjiä pulloja.

Lopuksi kuljin pimeässä rappukäytävässä.

***

Mä itkin taas.
Olen siis yhä pimeässä käytävässä.
On vaikea tosin sanoa, että se on käytävä, kun mistään ei tule valoa.
Pimeässä hapuilen edestakaisin ja ainoa lämmin on koirani,
lohduttaa.

Sen karvojen sekaan ujutan sormeni,
ja sydämeni käy taas hetken.
Niin paljon surua kuin koiranikin ovat minulle aiheuttaneet,
eivätkä nekään siis ole täysin syyttömiä,
tiedän,
että ne myös ovat tuoneet eniten onnea elämääni.

oma viha

älä katso itseesi peilistä
ettet ala itkemään.

en jaksa itkeä.

jos ois vain yksi elämä, miten sen aion elää?`

inspistä toisen blogista.
tai oikeestaan masista.

ehkä mun suurin masiksen aiheeni onkin just tuo
kun ei voi elää täysillä
ei voi elää niinkuin haluaisi
aina toisten ehdoilla
aina kompromisseissa
Aina kateellisena.

tän yhden elämän mä käytän masentuneena
kateellisena ja hieman katkerana.
surullisena pessimistinä ja peläten.
pelkään kaikkea ja eniten sitä että elämä menee hukkaan näin.
istun kotona mököttäen kaikkea mistä jään paitsi
mitä en jaksa tehdä.
vihaan.

hassua miten itse juhannuksen vietossa istuin poikien kanssa terassilla
ja mietin sitä, että miksei meidän porukoissa ole yleistä seksiä
miksei meillä ole vapaamielisyyttä
vapaata läheisyyttä
kimppakivaa.
miksi toisilla on.
ja miten se menee
ja kuinka haluisinkaan sinne mukaan
ja miten en ole siellä mukana.

jos olisin, en varmaankaan uskaltaisikaan mitään, mutta se jossittelu on turhaa.
kokeilemalla siitä selviäisi.

tämäkin on yksi asia minkä haluaisin rakkaani kanssa jakaa
mutta senkin joutuisin yksin tekemään
meidän elämä yhdessä ei ole Elämää yhdessä
tai ei ainakaan mun Elämää.

niinpä mä istun yksin kotona ja kateilen.

mitenköhän saisin elämääni hieman maustetta,
miten saisin elettyä tämän yhden elämän niinkuin kuuluisi?
niinkuin haluaisin.
seksissä edes.
rakkaalla on rakkaat harrastuksensa, voisiko tästä tulla mun?

aikaisemmista

vanhoja tekstejä
vuosia sitten mielessä pyörineitä
historiallisia suorastaan

silti ne on jokapäiväisiä
tuttuja
kulkee mukana
eikä ole paljoa muuttuneet

ajankohtaisia ne ei kaikki ole
silti oleellisia
taustatiedot

enkä malta odottaa että pääsen niissä loppuun

Otteita aikaisemmasta Minun kirjasta - sivut 51 - 54

Mä haluan asioita, joista toinen estää toista toteutumasta.

Mä oon vitun heikko.

Mä pärjään yksin.

Kuolemalla.

Kun kukaan ei auta, on apukin lähellä…

Väitättekö te, et mun pitäis opetella selviytymään yksin?

Mä puristan jalkani yhteen.

Virkkuukoukkujen sijaan mä kuvittelen klitorislävistyksen, siinä verhon takana.

Nauttisinko mä siitä?

Heh.

Niin kuin mä nautin seksistä….

***

Juuri kun luulin vanhan toverin hylänneen mut,

se tulikin ja pelasti mut kahdesti.

Nosti mut maasta värisemästä,

kantoi suoloiseen tiedottomuuteen

ajatusten saavuttamattomiin.

Hädässä ystävä tutaan.

Eilen et tullut.

Jokainen ystävä varaa itselleen oikeuden pettää joskus.

Mä suojelen muita valheillani.

Mun on pakko opetella.

Muahan te ette tyhmäx sano!

Naurettavaa Aljaseni, tottakai ne sanoo.

Mä kaipaan joo sitä aikaa, ku olin arvostettu.

Mut taas mä teen sitä mitä haluun, enkä sitä mikä on

ns. järkevää.

***

Liian monet veitset on ollu mulle liian tylsiä.

Miks kuolemaa pitää parempana vaihtoehtona vain omalla kohdallaan?

31.3.98

Nyt tää on menny jo vähän liian sairaaks.

***

Tämän takia mä luovun kaikesta.

Olen valmis valehtelemaan,

oman etuni,

meidän etumme.

Prinsessaa ei laskettu alas ennen kuin prinssi kantoi hänet pois saturatsullaan.

Jonkun hakatessa ovea.

Tietenkin minä pelkään tämän loppuvan.

Mitä muuta vaihtoehtoa tulevaisuudessa on?

Yksi rakkaudentunnustus parkkipaikalla.

Mä kuulen aina sen laulun,

sen tunnelman,

enkä koskaan unohda.

"otteita aikaisemmasta Minun kirjasta - sivut 49 & 50"

Mä tajusin tänään, et miehet ei oo oikeesti paskoja.

Mä teen niistä sitä.

”Kyll maar myö niin pal kauhiast häröilt olt,

et on meiän pakko välil sekoillakkii.”

Kyllähän mä tiesin, et kenenkään huumorintaju ei riitä muhun.

Mä oon oikeesti aina pettynyt teihin.

Rakastakaa mua!

Mitään muuta mä en ole ollut vaille.

Kaikki elämäni aamut olen kuollut.

En puhu paskaa.

Mä tiedän teistä liian vähän.

***

Vaikka mä kirjotan ruutupaperille

mun rivit on vinoja.

Mä kirjotan ne elämästäni.

Tosiystävät tuhoavat toistensa terveyden.

Mun niska nyki eilen,

kuin kuolemaa tekevän koiran.

Mä kuuntelin nuorisoa tappavaa kanavaa viikko aikaisemmin,

Katri H:n laulua ja tajusin, et mä en pidä enää miehistä.

En ees niistä harvoista, ikuiseksi luulluista.

Kun mä en tiedä mitä mä haluan, yritän tehdä niin kuin muut mun haluavat tekevän.

Mä haluan liikaa miellyttää.

Mä en saa tehdä mitä MÄ haluan.

Siltikään.

Otteita aikaisemmasta Minun kirjasta - sivut 47 & 48

Ruoho on vihreää lumen alla.

Ja minä rakastan molempia.

Lumi on vihreää ruohon alla.

-ko?

Minä suljin silmäni olkaasi vasten.

Annoin sinun saattaa minut rajamaille,

pelkäsin,

mutta rakastin liekkiäsi.

Minä olin kokonaan musiikin.

En edes muistanut ajatella, ettei väliä sillä mitä muut ajattelee.

Sinä kannoit minut pois,

annoit tehtävän.

Miten vaikeata on taas palata ja olla oma itsensä.

Olenko oppinut täällä tukahduttamaan tunteeni vai olemaan tuntematta?

***

Aamulla Tuire nousee ylös, menee vessaan.

Pesee hampaat.

Tuire painelee turvonnutta vatsaansa inhoten.

Tuire syö aamiaista.

Puoli litraa vedellä lantrattua appelsiinimehua, banaanin ja mandariinin.

Tuire lähtee koiran kanssa ulos.

Tuire tulee kotiin, avaa telkkarin ja nukahtaa.

Kello lähenee kuutta.

Tuire ottaa bussin lentokentälle.

Hän istuu ikkunan vieressä juoden olutta irvistäen.

Tuire katselee lähteviä kaukolentoja.

Vielä enemmän hän katsoo saapuvia.

Tuire painaa kasvonsa lasiseinää vasten.

Joskus Tuire itkee.

Joskus ei jaksa.

Tuire ottaa bussin takaisin keskustaan, astuu ulos ja oksentaa.

Tuire menee kotiin.

Koti on neljännessä kerroksessa.

Hän kävelee aina rappuset.

Tuire vie koiran ulos.

Koirapuistossa Tuire nukahtaa penkille.

Koira karkaa aidan yli.

Koira jää auton alle.

Aamulla Tuire ei enää jaksa.

olympialaisista

olympialaisten päättäjäiset on kuin elämä

olympialaisetkin taisi kokonaan olla kuin elämä
ensin juhlitaan pramein menoin alkua
sitten kuljetaan suurin toivein läpi eri lajien
eri vaiheiden
eri maailmoiden
koetaan ilon hetkiä
suuria odotuksia
kaikki päättyy pettymykseen
kyyneliin

lopussa enkelikuoro laulaa
paholaislapsetkin laulaa
kisojen isännyys siirretään kauas tulevaisuuteen
ihankuin elämäkin

synnytään
odotetaan
yritetään
hävitään
kuollaan

itketään.

joku aikakausi on taas ohi
se tuntuu kuvaavan koko elämää
kuoleman väistämätöntä tuloa
pelkoa siitä että juhlat loppuvat myös meidän osaltamme

mikä on mun seuraava laji?
ja miten siinä menestytään?

jos saisikin elämästä mitalin
se lisäisi vaan elämästä luopumisen tuskaa.
musta tuntuu kuin olisi lajin vaihtamisen aika
panostaa seuraavaan joukkueeseen
että tietäisi että tulisi niitä seuraavia valmennettavia
jotka voisivat myös päästä osallistumaan
toivomaan
itkemään
luopumaan

ja jatkamaan.

pitkästä aikaa ja tänään

pitkästä aikaa tuli mieleen
että pakko maalata
tarttua siveltimeen ja sohrata

istuin autossa
pakkasella ikkunoiden sisäpinnassa on upeita kuvioita
joista sairaalla mielikuvituksella saa kauniita hahmoja
tai sairaita hahmoja
lähinnä eläimiä niistä tulee

mä haluan taas maalata samalla tavalla
niistä maalin hipuista syntyy kuva
mun päähän
mun siveltimeen
mun veitseen
ja mun kankaalle

hirmuinen himo
poistaa nää kuvat mun päästä
voikunpa ne olis joskus kauniita toteutuessaan


tänään mua masentaa.
mä oon väsynyt. tiedän.
negatiiviset ajatukset hyppii tuosta vaan mun päähän.
sen takia oli niin hyvä olla työttömänä pitkään
ja eristäytyä
kun oli niin vähän noiden juttujen lähellä
mistä tulee omituinen olo
ja paha mieli
ja paska maku

ja sitten pomo kysyy onko paniikki
no se tietenkin tarkoitti
että työpaniikki eli kiire

mutta mun psykosomatiikka veti siitä hirmeet johtopäätökset
ja juuri alkanut masennus ja ahdistus jonkun sihteerin äänensävystä
sai lisäkseen ahdistuksen itkutuksen ja tärinän

mä haluan piiloon peiton alle
mä haluan lämpimään myttyyn
mä haluan ajaa
painaa kaasua ja hakata rattia
haluan hakata päätä seinään
haluan itkeä väsymystä
pois pois pois
nämä ihmiset pelottaa
en tiedä mitä tehdä
en tiedä miten tunnen
en tiedä kuinka kontrolloisin itseäni tarpeeksi
en tiedä missä menen.

mä en taida ymmärtää noista ihmisistä yhtään mitään.

mitä mun pitäis Sun mielestä tehdä?