koitan elää yhteiskunnan ulkopuolella.
tai siis en haluaisi.
tällaisella unirytmillä ei ole muuta vaihtoehtoa.
minua ei saa 8-16 rytmiin.
viime yönä - siis yönä - nukuin kaksi levotonta tuntia ja kolmen jälkeen noustessani päätin sitten, etten mene enää nukkumaan, jos vaikka koko päivän valvomisella saisin rytmin ihmisten aikoihin.
eikä mitä. koko päivän nukuin, aamu kahdeksasta ilta kahdeksaan melkein.
ja tässä sitä taas kukutaan.
yöllä ei voi oikein siivota, eikä tiskata kun siitä tulee liian kova meteli.
enkä näköjään saa töitäkään tehtyä yöllä - olen mukamas siihen sitten liian väsynyt.
unirytmissäni lie se suurin syy miksen sovi työelämään.
ja laiskuudessani.
pkele.
jotain muuta sitten kanssa.
tänään katselin kun koirat lesboili.
kiimainen narttu saa hajullaa toisenkin nartun sekaisin, ja se otti sen uroksen roolin vastaan täydellisellä antaumuksella.
nauroin makeasti.
mutta hiljaa naurun takana, aivan salaa, unelmoin ihmisten välisestä lesboseksistä...
mun seksuaalielämä ei ole parantunut mihinkään.
tunnen olevani pakotettu selibaattiin, masturbointi aiheuttaa vain väsymystä.
hmm. onko noin?
senkö takia minulla on viime päivinä ollutkin niin omituisen kova vimma siivota?
ja nukkua väärään aikaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti