7. tammikuuta 2005

mä pyydän kannustusta
mä tahdon oppia paremmaksi
sano mulle että mulla ei oo mitään hävettävää

sen sijaan et ymmärrä minua
mä piiloudun käsien taakse
kyyneleet polttaa kurkussa ja silmissä

sä et sano niitä sanoja mitä mä pyysin sua sanomaan
mä oon lukossa ja mä annoin sulle avaimen ja sä heitit sen helvettiin

nyt mä häpeän paljon enemmän
kun otin sen asian puheeksi - sittenkin

nyt mä oon kyyneliä koko nainen
pitääkö mun tottua siihen etten pysty puhumaan tietyistä asioista vaikka haluan.
mutta kun sinä et halua kuulla niitä
sä et uskalla tai halua päästää mua pois vankilastani

ojenna käsi joku todella odottaa sitä
itkee sitä

Ei kommentteja: