kertomus

alkoholistin lähellä eläminen on ollut mun elämää
mä oon pelännyt ja salaillut, huolehtinut ja suuttunut
se on vienyt enemmän voimia ku mitä oon käsittänyt
ei ehdi elää omaa elämäänsä

läheisen hoitoon mukaan pääseminen oli yksi rankimpia kokemuksia
piti kertoa kuinka sen ihmisen juominen on vaikuttanut muhun
miltä musta on tuntunut

mä suunnittelin ne sanat etukäteen tarkasti
pelotti että itken
pelotti kun muut kuulee
ja näkee

mä menin siihen,
kuljin sen kahden metrin matkan siihen tuolille
ja menin ihan sirpaleiksi
mä menin pienen pieniksi palasiksi siihen ihmisten eteen
itkin ja unohdin kaiken
se vuosien tuska ja pelko purkautui siinä yhessä hetkessä
kaikki mitä ei koskaan voinut sanoa
tuli sanottua kerralla
mä itkin ja itkin ja mua hävetti
mä kerroin niistä peloista, siitä tuskasta kun ei pysty estämään toista hajottamasta omaa elämäänsä, huolesta, kärsimyksestä, rakkaudesta ja epätoivosta.
ja siitä hyväksynnästäkin. mä en koskaan yrittänyt muuttaa sitä ihmistä, mä halusin pysyä sen elämässä enkä koskaan sanonut sille, että se ei saisi juoda.

yhdessä viikonlopussa kun purkaa monien vuosien asiat niin tulee aika tyhjä olo.
sellanen kevyt.

varsinkin kun mä sain jotain sellasta mitä oon tarvinnut jo pitkään.
mä sain palautetta.
mä sain kuulla rehellisesti mitä musta ajatellaan.
mitä positiivista mussa on.
mä itkin sitä, kun vihdoin joku kertoi musta itestäni mulle.
pieni ihminen joka vihaa itseään, ei ole koskaan uskonut kun muut kehuvat.
nyt uskoin. nyt lämmitti. mä saan arvostusta sellaselta ihmiseltä jota mä arvostan.
mä palasin kotiin toivoa täynnä ja hieman itsearvoakin.

kenenkään sanat ei oo merkinnyt mulle niin paljoa.
koska en oo koskaan uskonut ketään.

mä en näe itseäni.
sen takia mä tartten peilin ja palautetta.
että tietäisin millainen mä oikeesti oon.
miten mut nähdään.

mä en tiedä raitistuuko mun läheinen nyt.
mä toivon niin.
ja sain kuulla, että mun kertomat asiat auttaa häntä ehkä eniten raitistumisessa.
sen parempaa kohteliaisuutta ei ihminen voi saada.
sen parempaa palautetta kyynelistään ei voi saada.

jos mun kyyneleet ei menneet hukkaan mä voin olla ylpeä itsestäni.
ja rakastaa itseäni ehkä hieman enemmän kuin koskaan.