3. helmikuuta 2005

kattokaa nyt mua
meen piiloon tänne
vaikka kaikki oiskin hyvin

mä suljen suuni
oon mukamas korrekti
vaikkei siihen oiskaan mitään tarvetta

tiedätkö
joskus voi olla itseinhoa tulvillaan
vihata pieniä turhia asioita

paitsi ei ne mulle tunnu turhilta juuri nyt

katon itteäni peilistä ja tahdon itkeä
itkenkin sisälläni
tahdon rikkoa peilin
tahdon karata hautautua maan alle
olla piilossa

itseinho ei auta
se vaurioittaa lisää
kun vihaa itseään ei usko kenenkään rakastavan

mä jaksaisin nyt silti hyvin lohduttaa sua
kertoa sulle että oot hyvä ja sun pitää jaksaa
että sun peilikuva on kaunis
vaikka sä kuinka itkisit

mä voin rakentaa sulle pesän ja peitellä sut
antaa nenäliinan
eikä mun tartte kertoa kuinka vihaan itseäni
sillä ei oo merkitystä
kuhan saan auttaa

Ei kommentteja: