viime yö

viime yönä katsoimme sotaelokuvaa yhdessä
se eräs aihe tuli esille
vaikka tiedän, että sitä pitäisi välttää
se erottaa meidät, älä astu sisään, tanssi vain sen ympärillä

mutta viime yönä tuntui siltä että nyt.
nyt pakkaan tavarani. lähden elämään omaa elämääni.
en enää ota sitä riskiä että tuo asia erottaa meidät. ei vaan, että tuo asia satuttaa minua liikaa.

minun täytyy saada olla tärkein.
minun pitää olla syy miksi sinä pysyt elossa.
minulle sinä olet se syy.
ja pari muuta.

vaikka olen halunnut monesti kuolla ihan vaan kostoksi ihmiskunnalle
niin ihmisten ja rakkaiden takia olen kuitenkin pysynyt hengissä
en niinkään itseni takia.

itsekkyys ei sovi tähän suhteeseen
sinä olet itsekäs muissakin asioissa
tajusin sen selvemmin kuin koskaan
minä en ole sinulle tarpeeksi rakas

aloin mielessäni valmistautumaan lähtöön
"vielä tämä kesä töitä, sitten on helppo lähteä, otan koirat ja tavarat ja lainaa ja ..."
pystyisinkö minä elämään ilman sinua? ne pienet hetket, jotka olen ollut pois ovat saaneet minut vannomaan itselleni etten enää koskaan!
mutta jos pystyisin, alkaisin elämään taas omien ehtojeni mukaan, omissa piireissäni, omissa ajatuksissani, omissa tarpeissani - uskaltaisinko elää Omaa elämääni?

miksi minulle rakkaus tarkoittaa sitä että haluan elää myös sinun elämääsi?
etkö voisi rakastaa minua niinkuin minä sinua?
muuten voin pudota kyydistä.