tässä

tässä istun enkä muuta voi.
kuljen sateessa ja ajatukset virtaa päässä
ihan miten vaan
vuolaana virtana
tai pikku pisaroina.

mietin mitä teille kuuluu
mietin elämääni
mietin imuria
mietin yöperhosia
mietin lattialuuttua
kuivamoppausta

naureskelen itselleni
säpsähdän ukkosta
ajattelen taas teitä.

palvelijana nöyränä tässä
yritän päteä.


huomaatko miten syksy saapuu?
ei enää näy maisema yössä
kuu ei paistanut
pimeys oli ehjä

sadepisarat kutittivat ihoa, hassua.
vähän niinkuin ruvet kutittavat.

mun kropassa on paljon energiaa
ne on sekaisin
ne pitäis laittaa järjestykseen
oikeiden ihmisten malliin
ehkä musta sitten tulis se hyvä ihminen
josta niin paljon oon puhunu

oletko sinä hyvä ihminen?
onko se ihan sama,
aina me epäillään.

älä ole vihainen.
älä ole huolissasi.
ole kiitollinen.
tee työtä.
ole muille ystävällinen.


jos jonain päivänä mä en oisi jostain huolissani
romuttuiskohan mun omakuva täysin
pelkäänkö mä jo nykyään luopuu tästä epävarmuudestakin
paniikin odotuksesta
pettymyksen vartoomisesta

mä yritän valuttaa nää ajatukset tähän
pois mun päästä
ei ne lähe
auta
auta mua komentamaan nää ajatukset muualle

ime mun pää tyhjäksi