miten voi ihminen olla tällainen laite?
täysin randomilla toimiva sekoitus ajatuksia
joita ei voi ohjailla mihinkään
ei voi huijata itseään unohtamaan
olemaan ajattelematta
hyväksymään
tulemaan onnelliseksi
ootteko käyneet psykiatrilla?
ei siis voinu enää nöyryttävämpää juuri olla.
ei pilkottu mua palasiksi
vaan mun käytös
sitä morkattiin
ei taputettu olalle, että kyllä se siitä
vaan potkittiin perseelle, että vittu tee jotain itelles
välillä hoitaja ja lääkäri puhu niinku en ois paikalla
ne puhu musta lähes siihen malliin minkä takia mä pelkään ihmisiä
että ne ajattelee musta just noin
ne ei anna mun olla kotona,
sulkeutua maailmasta
vaikka se tekeekin mut tällä hetkellä onnellisemmaksi
ne vaihtaa mun lääkityksen
ne kiduttaa mua
mua pelottaa
mä haluan hautautua peittojen alle
mietin jokaista tapaa päästä tästä karkuun
siis jokaista.
miten ne luulee auttavansa mua satuttamalla mua?
mun hyvä olo tulee siitä pieninä ripauksina
kun ei tartte mennä mihinkään
ei tartte nähdä noita ihmisiä
tai oikeammin sanottuna, kun ne ei nää mua.
jos vois olla näkymätön
voisin olla sosiaalinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti