tänään

tänään musta taas tuntuu tältä

mun koko elämä on rappusilla istumista
pimeässä
tupakan savua puhaltamassa
tuijottamassa maahan
itkemässä
kyynelten kuivuessa poskille

jokin sai mut repeämään
kai se oli se miten elän kahta elämää
miten kukaan tässä kolmiulotteisessa maailmassa ei nää mua
kuinka toiset näkee musta tän puolen
ja lopuille en uskalla sitä näyttää
kuinka kuljen kuoreni sisällä
ja toivon että joku näkisi sisään
ja pelkään että näkee

niinkuin dexterin viimeisessä jaksossa
"tältäkö se olisikin tuntunut jos ne olisivat nähneet kuka olen?
they are just like me
in their worst nightmares"

mä kuuntelen musiikkia
ja itken
ja kirjotan testamenttia sille ihmiselle joka on ainoa
ainoa ihminen jonka kanssa pystyn olemaan edes jotenkin
edes osittain
ainoa joka.....

mä en oo saanu näitä sivuja valmiiksi
mulla on vielä minun kirjaa jäljellä
mutta se loppu taitaakin olla niin paha,
niin osuva,
että sitä joutuukin odottamaan

tänä yönä
mä oon taas yksin
tänä yönä mä taas olen kuollut
mä tärisen

"niin,
olen sinusta kaukana"


vois joskus uskaltaa jonkun lähelle
mutta parempi kun ei
se ei oo kannattanukaan
parempi olla tässä
painautua noihin lämpimiin otuksiin
haudata taas kasvot niiden karvoihin

ainoihin jotka ei välitä
ja juuri siksi välittää enemmän kuin kukaan
ja jotka ei tuomitse
jotka tarvitsee mua sellaisena kuin mä oon
hyväksyy vihdoin

mä rakastan.
ja yritän elää sun takia päivän vielä lisää.
yritän olla kunnolla
yritän
ja yritän
sun takia.

sä oot sen arvoinen
mutta en tiedä onko se siltikään tän tuskan arvosta
sen että tietää
että tää ei koskaan helpota
että tähän samaan suohon pudotaan aina uudelleen
että minun kirjan sivut on jo kellastuneet
eikä ne ollu ees ensimmäiset


löydät mut
mutta et siltikään koskaan oo nähny mua
enkä mä sua