Isälle Göstalta

ykköseltä katsoin juuri kyynel silmien takana Helsingin juhlaviikkojen Gösta Sundquist muisto-konserttia. isänpäivänä.

"ja nyt viimein kun mä lähden teen sen sydämeni tähden..."

se kappale oli kuulemma ainoa, mikä oli saanut koko bändin itkemään studiossa.
mä pidän siitä biisistä. mä haluan tosin tulkita siihen hieman enemmän kuin mitä sanoissa on kerrottu.

"...kerro terveiset lapsille..."

Leevi and the Leevingsin laulut sopii suomalaisuuteen jotenki käsittämättömän hyvin. Teuvo ajaa ojaan, siltojen alla juopotellaan, vaimo lähtee, joku saastuttaa, toiset menee töihin ja toiset unelmoi. toiset unelmoi eikä mitään muuta sitten teekään.

Göstan biisit on suoraan meidän elämää. niiden sanat kertoo meistä. me ollaan kuunneltu niitä just silloin kun ajettiin kesäistä maalaismaisemaa ja laulettiin. kaikki hymyili. kaikki lauloi. osa niiden laulujen viehätyksestä on se, että kaikki suomalaiset osaa laulaa niistä edes jotakin. ne yhdistää meitä. niiden tarinat yhdistää meitä. ne on sellasia biisejä jotka antaa meille sen luvan olla hulluja ja avoimia. hetkisen verran me murtaudutaan kuoresta, niiden laulujen kautta.
yhteislaulu on yksi parhaimpia tunnelmia mitä mä tiedän. tuntuu niinkuin kaikki muutkin ymmärtäisivät mitä se laulu merkitsee mulle, ja että oltaisiin Yhdessä. Ystävinä.

mun sydän on liikuttunut. Suomen parhaat artistit laulaa Göstan lauluja. ne oli yhessä. ne laulo kimpassa. ne tietää myös mitä niiden sanojen sisälle kätkeytyy.

mä päätin jo vuosia sitten, että mun hautajaisissa soitetaan "elämä ikkunan takana". se on liian kaunis. se kertoo kuvainnollisesti mun elämästä. niinä vuosina mä kuuntelin sitä, itkin ja katselin ulos ikkunasta. jotenkin mä liitin sen mun isään, jotenkin se oli hyvä laulu surra isää. mä haluan että mun hautajaisissa se kertoo musta. mun elämästä, elämästä yleensäkin. ja et mun hautajaisissa ihmiset vihdoin ymmärtäis mua vähän paremmin. siinä on mun sielunmaisemaan sopiva sävelkin.

mä laulan sitä mielessäni tänään isälleni. mä en oo ehtinyt käymään hautausmaalla aikoihin. mutta isä tietää että mä ajattelen sitä vaikken sytytäkään kynttilää, vaikken viekään havuja. mun sydän itkee isän sylissä tänään. isänpäivänä. ja jokaisena päivänä.

ja Gösta laulaa taustalla.




"me noustaan joka aamu ennen seitsemää
isä tuskin aamukahvin juoda ennättää
kun se työhön jo kiiruhtaa.

tehtaan piipun takaa nousee aurinko
aamuvuorolaiset ahkeroivat jo
liukuhihnalta leivän saa.

mä painan nenän vasten kylmää ikkunaa
ja katson ulos elämään
jos voisin peiton alle jäädä nukkumaan
en haluaisi mennä mihinkään

mietin miksi aina täytyy kouluun ennättää
enää tuskin koskaan ehdin leijaa lennättää
no kenties ahkeruus palkitaan

mä painan nenän vasten kylmää ikkunaa
ja katson ulos elämään
jos voisin peiton alle jäädä nukkumaan
en haluaisi mennä mihinkään

hiljaa hiljaa lumihiutaleet leijailee

mä painan nenän vasten kylmää ikkunaa
ja katson ulos elämään
jos voisin peiton alle jäädä nukkumaan
en haluaisi mennä mihinkään."