otteita aikaisemmasta Minun- kirjasta, sivut 36, 37,38 &39

Onko minun identiteettikriisini ruudullinen?
Kun haluat tietää, kerro minullekin.

Äiti – kuolemani jälkeen vie tämä kirja kustantajalle.
Kerro minulle millä perustein se torjuttiin.

Tämä on elämäni kirje.
Jos en ehdi kirjeitä kirjoittaa,
tämä on elämäni teille.

Minä elin teitä varten.
Älä ikinä luule saavasi kuolemaani.

Minä kuolin itseäni varten.
Joskus on osattava hemmotella itseäänkin.

Mulla on paha mieli.
Enkä mä voi sen takia ruveta nukkumaan,
ehkäistäkseni huomisen pahan mielen.
En tietenkään!

Aina ku musta tuntuu et sulle valehteleminen ei ookaan valhetta,
jotain sanotaan,
ja musta tuntuu siltä taas.

Et sä voi mua sietää.

Kuolema on aina koskettanu mua.
Silloin kaikki on jo liian, niin liian,
myöhäistä.

Sillon ei enää voi käydä kylässä,
kuiskutella korvaan, että haluaa jätskiä.
Pieni poninhäntäinen tyttö sai aina jätskiä.
Oli vain yksi ainoa linkki isoäiteihin ja isoisoäiteihin.

”Liekki on ihmisen elämään muotoinen.”

Tyypillistä on, ettei mulla nyt oo ketään kenen luo mennä itkemään,
tripillä kaikki.
Kukaan ei tule tänne mua halaamaan.
Mä haluan huutaa.
Mä haluan itse olla olematta uuden elämäni alku.
Mä en halua kuolemaa
enkä syntymää.
Mä haluan
_elämän_.

Vaikka mä päässäni näen Isäni hautajaiset,
mä haluan nyt löytää niistä valokuvia.

Ei vittu.
Mun on pakko tehä itelleni jotain,
mä kuolen tätä menoa.
Hassua.
Enkö mä halua kuolla?
Hassua.

Nyt kun mä ajattelen sitä enemmän
mä tarvitsen JONKUN.
joka pelastaa.
halaa.
kuuntelee.

Mut enemmän ku ajattelin mä halusin mennä keittiöön,
jättää valot päälle ja Perfect day repeatille,
istua huoneeni lattialla ja
viiltää ranteeni.

Mun silmiin nousi kuva musta makaamassa veressäni,
se kuva oli otettu oven yläpuolelta,
vähän oikealle.
Siinä mä odotin,
että äiti soittaa ambulanssin,
kertoo siskolle,
mun ystäville.
Ja mitä ne tekis?
Mitä suuri australialainen tekis?
Haluanko mä sitä?
Voinko mä pelastaa itteni?
Mun pitäis saada sut
tai satuttaa sua,
säilyäkseni.

Tätä valintaa mä en kuitenkaan voi sulle kertoa,
kai mä sit kuolen.

Moi.

Sitten mä tajusin, et ei ookaan mitään järkee teille kirjeitä kirjottaa.
Enhän mä teidän takia kuollu
vaan itteni.

(enpä kyllä oo varma…)

”Kun olet väärässä, olet oikeassa enemmän kuin olet oikeassa.”