Ruoho on vihreää lumen alla.
Ja minä rakastan molempia.
Lumi on vihreää ruohon alla.
-ko?
Minä suljin silmäni olkaasi vasten.
Annoin sinun saattaa minut rajamaille,
pelkäsin,
mutta rakastin liekkiäsi.
Minä olin kokonaan musiikin.
En edes muistanut ajatella, ettei väliä sillä mitä muut ajattelee.
Sinä kannoit minut pois,
annoit tehtävän.
Miten vaikeata on taas palata ja olla oma itsensä.
Olenko oppinut täällä tukahduttamaan tunteeni vai olemaan tuntematta?
Aamulla Tuire nousee ylös, menee vessaan.
Pesee hampaat.
Tuire painelee turvonnutta vatsaansa inhoten.
Tuire syö aamiaista.
Puoli litraa vedellä lantrattua appelsiinimehua, banaanin ja mandariinin.
Tuire lähtee koiran kanssa ulos.
Tuire tulee kotiin, avaa telkkarin ja nukahtaa.
Kello lähenee kuutta.
Tuire ottaa bussin lentokentälle.
Hän istuu ikkunan vieressä juoden olutta irvistäen.
Tuire katselee lähteviä kaukolentoja.
Vielä enemmän hän katsoo saapuvia.
Tuire painaa kasvonsa lasiseinää vasten.
Joskus Tuire itkee.
Joskus ei jaksa.
Tuire ottaa bussin takaisin keskustaan, astuu ulos ja oksentaa.
Tuire menee kotiin.
Koti on neljännessä kerroksessa.
Hän kävelee aina rappuset.
Tuire vie koiran ulos.
Koirapuistossa Tuire nukahtaa penkille.
Koira karkaa aidan yli.
Koira jää auton alle.
Aamulla Tuire ei enää jaksa.
1 kommentti:
Mitäköhän aljalla kuuluu...
Käväisit mielessä äsken, löysin sitten tänne ja rupesin kelailemaan onko elämä ihkua vai ei. Suukot on ihkuja ainakin. <3
Lähetä kommentti