Mä haluan asioita, joista toinen estää toista toteutumasta.
Mä oon vitun heikko.
Mä pärjään yksin.
Kuolemalla.
Kun kukaan ei auta, on apukin lähellä…
Väitättekö te, et mun pitäis opetella selviytymään yksin?
Mä puristan jalkani yhteen.
Virkkuukoukkujen sijaan mä kuvittelen klitorislävistyksen, siinä verhon takana.
Nauttisinko mä siitä?
Heh.
Niin kuin mä nautin seksistä….
***
Juuri kun luulin vanhan toverin hylänneen mut,
se tulikin ja pelasti mut kahdesti.
Nosti mut maasta värisemästä,
kantoi suoloiseen tiedottomuuteen
ajatusten saavuttamattomiin.
Hädässä ystävä tutaan.
Eilen et tullut.
Jokainen ystävä varaa itselleen oikeuden pettää joskus.
Mä suojelen muita valheillani.
Mun on pakko opetella.
Muahan te ette tyhmäx sano!
Naurettavaa Aljaseni, tottakai ne sanoo.
Mä kaipaan joo sitä aikaa, ku olin arvostettu.
Mut taas mä teen sitä mitä haluun, enkä sitä mikä on
ns. järkevää.
***
Liian monet veitset on ollu mulle liian tylsiä.
Miks kuolemaa pitää parempana vaihtoehtona vain omalla kohdallaan?
31.3.98
Nyt tää on menny jo vähän liian sairaaks.
***
Tämän takia mä luovun kaikesta.
Olen valmis valehtelemaan,
oman etuni,
meidän etumme.
Prinsessaa ei laskettu alas ennen kuin prinssi kantoi hänet pois saturatsullaan.
Jonkun hakatessa ovea.
Tietenkin minä pelkään tämän loppuvan.
Mitä muuta vaihtoehtoa tulevaisuudessa on?
Yksi rakkaudentunnustus parkkipaikalla.
Mä kuulen aina sen laulun,
sen tunnelman,
enkä koskaan unohda.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti