Mä tajusin tänään, et miehet ei oo oikeesti paskoja.
Mä teen niistä sitä.
”Kyll maar myö niin pal kauhiast häröilt olt,
et on meiän pakko välil sekoillakkii.”
Kyllähän mä tiesin, et kenenkään huumorintaju ei riitä muhun.
Mä oon oikeesti aina pettynyt teihin.
Rakastakaa mua!
Mitään muuta mä en ole ollut vaille.
Kaikki elämäni aamut olen kuollut.
En puhu paskaa.
Mä tiedän teistä liian vähän.
***
Vaikka mä kirjotan ruutupaperille
mun rivit on vinoja.
Mä kirjotan ne elämästäni.
Tosiystävät tuhoavat toistensa terveyden.
Mun niska nyki eilen,
kuin kuolemaa tekevän koiran.
Mä kuuntelin nuorisoa tappavaa kanavaa viikko aikaisemmin,
Katri H:n laulua ja tajusin, et mä en pidä enää miehistä.
En ees niistä harvoista, ikuiseksi luulluista.
Kun mä en tiedä mitä mä haluan, yritän tehdä niin kuin muut mun haluavat tekevän.
Mä haluan liikaa miellyttää.
Mä en saa tehdä mitä MÄ haluan.
Siltikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti