pitkästä aikaa

tässä välissä olen matkustanut tampereelle, ja pettynyt pahasti.

mutta sitä ennen kotona vietetty viikonloppu oli onnistunut.
sain siivottua keväiset sotkut lattioilta ja samaten ne meidän jokapäiväisetkin sotkut.
kavereita, niitä iäisyyden vanhoja, tuli vihdoin kylään.
mä tunsin pitkästä aikaa yhteenkuuluvuutta johonkin,
tunsin kuinka olenkaan kaivannut juuri niitä kenet olen aivan itse valinnut piiriini.
tunsin olevani taas kotona.
ne ihmiset on hauskempia, niitten kanssa saa nauraa samoille jutuille ja ne on aivan ihania.

tuli mieleen vanhat hyvät ajat.
silloin kun päihteet oli vielä uusia ja ihmeellisiä,
parisuhteet eivät olleet rajoittamassa mielikuvitustamme,
kenellekään ei tullut paha mieli (käsittääkseni)
ja hauskuutta riitti.
(niin siinä tietenkin kävi, että ajauduimme eri puolille, yks jos toinenkin kärsi mielentilahäiriöistä ja lähes unohdimme toisemme ja ne hyvät ajat.)
nyt he tulivat ja kantoivat minut onnellisuuden tilaan, humalaan ja (lähes) estottomaan hauskanpitoon.

mutta asiat ovat muuttuneet.
nykyään siitä tulee huono omatunto, kun vähän irrottelee.
(vai onko kyseessä aikuistuminen ja muu tylsä vai sittenkin vain se yksinkertainen tosiasia, että minulla on parempi ihmissuhde kuin koskaan...ja huono omatunto tulee siitä.
ei, todennäköisempää on, että tämä nk. paras ihmissuhde on alkanut rakoilla, joten paikkaan niitä tyhjiöitä samalla tavalla kuin ennenkin, sillä tutulla tavalla, eli jos kaipaan jotain huomionosoituksia tai hellyyttä, tai edes kielisuudelmia ((aaaah)) niin löydän niitä muualtakin.)

olen purkanut huonoa omatuntoa hieman.
se on aiheuttanut minussa epämiellyttäviä epäilyjä,
salaisuuksia ja unelmia,
seksilelukaupoissa asioimista
ja niiden ostosten piilottamista.
se ettemme enää puhu kaikesta kertoo kaiken.
meillä ei mene enää niin hyvin.
joten epäilyille on tullut tilaa.
ei epäily mahdu onnelliseen päähän. onnelliseen suhteeseen.
jos rakastelet kanssani joka päivä uskon, ettet halua ketään muuta.
jos suutelisit minua joka päivä pehmeällä samettisella maukkaalla kielelläsi en avaisi suutani noiden kuivien huulien taakse kätkemälleen vaaleanpunaiselle liukkaudelle, joka saa värähdyksen kulkemaan koko vartaloni läpi ja vieden mielikuvituksen kantamana minut kaukaisille sängyille...


vanhoista ystävistä innostuneena lähdin siis tampereelle.
ajattelin niitä mukaansatempaavia hetkiä, joita olen siellä kokenut ja uskoin ex tempore -matkustuksen tuottavan vallatonta mielihyvää. ja kuka ties mitä.

mutta pääsiäisen jälkeen ei kannata toivoa liikoja, huomasin.
muut olivat reissanneet koko lomansa, olivat yhä sillä tiellä tai krapulassa.
toiset väsyneinä raahautuivat töihin kun minä innosta hihkuen odotin heidän kanssaan viettämäni ajan tarjoavan aivan uusia ärsykkeitä inspiraatioita tunteita vallattomuutta.
odotin hieman liikojakin.
ja petyin. ei ollut sama meno kuin yleensä, en päässyt lähemmäs sitä yhtä unieni ihmistä eikä mitään vahinkoja päässyt sattumaan.

pääsin lähelle kuitenkin joitakin, avauduin eräälle ongelmastani ja tein mainitsemani mielenkiintoiset retket seksileluliikkeisiin.
ei siis aivan hukkareissu.
ehkä sain pantua alulle uuden ystävyydenkin, vai tuliko se vahingossa? hmm

kuulin myös tärkeältä ihmiseltä, että hänen kumppaninsa on pettänyt.
hieman.
hyvin vähän.
tiedän nyt ettei kummallakaan ole puhtaat jauhot pussissa,
ennen tiesin vain toisen puuhista.
yritin auttaa minkä taisin,
yritin kieltää tuomitsemasta vain sen takia että toinen jäi kiinni.

lieveneekö rikos kun molemmat ovat syyllisiä?
avunanto rikokseen vähintään.
jos pystyt elämään oman rikoksesi jälkeenkin suhteessasi noin hyvin, mikset salli toiselle, rakkaallesi, sitä samaa oikeutta?

minä tahdon uskoa, että seksi ja rakkaus voivat olla eri asia.
rakkaaltaan saa rakastelua, muualta saa puhdasta panoa ja yleensä vielä huonompaa kuin siltä läheiseltä, joka sinut parhaiten tuntee.
rakkaaltaan saa myös puhdasta panoa, mutta ah niin paljon parempaa.

en salli suhteemme kaatua vain seksin puutteeseen.
en tahdo puutteen aiheuttavan ylimääräistä ja aivan turhaa kitkaa ja kitinää.
seksi on miellyttävää mutta tärkeintä siinä on se mitä se edustaa,
siitä minä olen riippuvainen.
jos rakastamme toisiamme niinkuin ennenkin, miksemme öljyä noita kitiseviä niveliä?
sivelisit sinä rakkauttasi minuun, jotta tietäisin olevani yhä sama kaunis ja seksikäs nainen kuin ennenkin.
jottei minun tarvitse hakea itsetunnolleni pönkitystä muualta, muiden katseista.
sinun täytyy riittää minulle.
ja minä teen kaikkeni, jotta riitän sinulle.
anna minun tehdä, ota vastaan kaikki tämä,
valun rakkautta päällesi



edellä mainittu kitinä aiheutti säälipanon.
vai aikaansai kiihotuksen?
olen taipuvainen uskomaan ylempään.
tunsin koko seuraavan päivän olevani syyllinen johonkin,
väsymykseesi ainakin, kiukkuiseen tuuleesi.
pahan ilman lintuna en enää nähnyt rakkautta humalaisissa silmissäsi.

minä en tiedä mitä sinä tunnet.
en usko siihen mitä sanot.
jos edes sanot.
epäilen omiakin tunteitani välillä.
se kertoo siitä, että joku on pielessä.
mikä?

***


"... ja kaipa mies joskus antaa palan kivisielustaan...

vaikka suu on kii se valehtelee,
ja hiljaa pois veri virtaelee,
silmistä naisen mies oman kuvansa saa
ja kun ei peiliä rikkoa saa
tuhota vaan...

annettu on kaikki mitä onneen tarvitaan
kädet levällään sen kaiken eessä itketään
voiko mies koskaan rakastaa muuta kuin itseään..."

-hassisen kone