Nyt mä jaksan uskoa, et vaikka sä nait porttikongin takana asuvaa tyttöä,
mun on hyvä ottaa etäisyyttä asioihin.
Ja tuntuu hyvältä ehkä sittenkin päästä pois.
Mä lähden taas kullanhuuhdontaan.
Täällä mä en nyt rikastunut.
Nyt, muhun rikkaampana, sattuu enemmän.
Mua on loukattu ja vihattu.
Pientä liioittelua aina täytyy saada.
Minä jätin taakseni teidät kaikki.
Edes muistoissani ette seuraa minua.
Minä avaan silmäni uudelle kivulle,
vanhalle tutulleni.
Kaiken tämän vasta ollessa alussa
minä luulen tietäväni haluni.
Tuttu tapa huijata itseään.
Minun ei teitä pitänyt huijata.
Antakaa minulle anteeksi.
---
Toisten vessat on pelottavia.
Varsinkin,
jos noi toiset on kotona.
Mua nolottaa käydä vessassa.
Mä en oo ihan varma miksi.
Ja, jotkut vessat on pelottavampia ku toiset.
Mä rakastan käydä vessassa kotona, yksin.
Ovi auki.
Mut jos ovi pitää lukita, mua pelottaa omassa vessassakin.
Se on väärin.
On muuten totta, et ei voi sanoa ei.
Välttämättä.
Jos sulta ei kysytä mitään, sulle ei anneta aikaa puolustautua tai vastata.
Se on väärin.
Sillon sä et mun mielestä oo vastuussa teoistas.
Mut väärin se on.
Niin väärin.
Ku joutuu tekemään jotain sellasta mitä ei haluu
ja mikä tuntuu pahalta.
Tietäkääkin se!
Mua pelottaa, et mä en vois nostaa syytettä raiskaajaani vastaan jos mä saisin.
Siis se riippuu raiskaajasta.
Jos se yrittää saada mulle orgasmin, se tulee.
Vaik mä en tykkäis siitä.
Mua väsyttää.
Mä voisin ihan salaa vaikka vähän nukahtaa.
Mut ei se ollu surkee cd.
Ei toki.
Ei saa katsoa lahjahevosta suuhun.
Mä oon niin yksin näitten ihmisten sängyissä.
---
Tämä on ’opi kommunikoimaan paremmin’ –matka.
Minä kirjoitan ajatukseni paperille ja lähetän sen jollekin kotiin.
Tiedän, että tulen katumaan.
Mä tiedän, että mun pitäis oppii puhumaan,
kun musta samalla tulee hiljaisempi ja sulkeutuneempi päivä päivältä.
Muistatteko te sen ihmisen, joka aina oli suuna päänä?
Mihin se on mennyt?
Who cares?
Maailmassa ei ole yhtään poikaa, miestä, joka ei ärsyttäisi minua,
ajaisi minua järjiltäni.
Ja minä vihaan itseäni silloin, kun ainut vaihtoehtoni, vastaukseni,
on lyöminen.
Minä haluan satuttaa fyysisesti,
kun verbaalinen kykyni on loppuun ammennettu.
Ja luulen silloin, että satuttaisin fyysisesti enemmän.
Se ei taida olla totta vai onko?
Minä haluan satuttaa enemmän
kuin sinä satutat minua.
Sinä työnnät minut sille rajalle,
enkä minä putoa,
minä nousen avaamalla suuni huutoon hiljaiseen,
mutta putoan,
kun kohotan nyrkkini ilmaan.
Kun sen nimenomaan pitäisi kantaa minut huipulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti