kummallista on tämä tietokoneen maailma. estää minua käyttämästä itseään.
viruksia. kenties.

olen ollut humalassa. joutunut säälittävän iskuyrityksen kohteeksi.
se oli sinänsä hauskaa koska kyseinen henkilö olikin juuri se, joka oli kaikkien nuorten tyttöjen unelma silloin vuosia sitten. minä nauroin kun kuulin sen nimen. "ai toiko on muka se jota kaikki halus sillon yläasteella?"
poika parka taisi ottaa sen loukkauksena. mut ei tarpeeksi. se ei palauttanu sitä maan pinnalle, vaan silti se yritti väkisin änkee taksiin mukaan.
jälkeenpäin olenkin ajatellu, et olis pitäny sanoo sille "tuu vaan, mun poikaystävän ja mun väliin mahtuu ihan hyvin..."

vesisade tohon lumihangen päälle ei ole hyvä. yöksi tulee jokatapauksessa pakkasta ja sitten taas liukastellaan. jopa koira, vaikka sillä onkin aina nastat alla.
tänään vanha mies talutti pientä koiraansa ylös mäkeä. se nyki sitä pölyharjan kokoista pikkurakkia siihen malliin, et kaularanka on hiukan heikossa kunnossa ollut jo varmaan aika kauan. ja koska koira oli meistä enemmän kiinnostunu ku mäen päälle kapuamisesta, ukko päätti ottaa maasta koivuniemen herran avuksi ja sillä läiski koiraa eteenpäin.
mä en oikein tiennyt mitä tehdä joten kävelimme vain protestinomaista tahtia pois.

mulla on paljon enemmän sanottavaa kuin aikaa.