Niinä päivinä, ku mä oon onnellinen,
mä haluan kuolla enemmän kuin koskaan.
Ja mä itken enemmän.
Johtuneeko siitä, että masentuneena mä en tunne ansaitsevani kuolemaa?
Mä olin ennen niin hyvä.
Mua rakastettiin ja mä osasin rakastaa.
Mulla oli elämäni tarkoitus.
Kun tulee pimeää,
mä haluan mennä kotiin.
Kun päivä on täydellinen,
mä päästän irti ja meen kotiin isän luo.
Ja isä rakastaa mua.
Tunteet on kummallinen juttu.
Mä vihaan niitä,
ne ei tuu sillon ku niitä pyytää,
sä et mahda niille mitään,
ja ne tulee jos ja kun tahtovat.
Se on niin väärin.
Tunteet sattuu.
Sattuminen on tunnetta.
Paitsi, tunteettomuudestakin on haittaa.
Mikään ei estä sua tekemästä väärin.
Ei kyllä oikeenkaan.
Ja mulla ku oli niin hyvä muuri.
---
En mä yleensä oo ilonen,
onnellinen, ku mulla on spermaa sormilla.
Mun elämä on kadonnu.
se ui siittöiden seassa,
ja sperman kitkerä haju tunkeutuu mun sieluun.
Mä oon hyödyllinen, myönnä pois.
Vaikka kuinka pahalta musta tuntuis nyt, orgasmin jälkeen,
mä oon taas murtanu lupaukseni,
siveysvyöni ja elämäni, joo.
Mun on kuuma sisältä,
sydän hakkaa
ja mä haluan juoda.
Juon.
Mitä hittoa mä peniksiltä saan?
Buddha oli hiljainen mies.
Thaimaan ensimmäiset kissat näin Buddhan, valaistuneen, luona.
Tuon tuoksun lomassa on helppo valaistua,
vaikka nirvanassa kuulinkin, etten voi elää ilman sinua.
Buddha hymyili minulle,
vaikken osannut kumartaa häntä oikein.
Buddha hymyili minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti