Ja sit ku se iskee, niin me ei ehitä tajuun mitään.
Eikä onnex muistetakaan.
Nyt ku mä olen siirtänyt lähtöäni ja kokenut kauniita asioita, taistellut onneni eteen, mä haluan teidän sääliänne ja hoivaanne.
Mä hakeudun silti kotiin yksin.
Kotiin, vaikka eilen poistin kätteni jäljet seiniltä,
ja alan maksaa vuokraa.
Tänne minä silti halusin tulla.
Ja sain lisää kätteni jälkiä käsiini.
Minä taas koin kiusauksen eilen.
Mutta yllättävän pienen.
Ennen sen voima oli valtava.
Nyt katsahdan taakseni ja pidän huolta etten loukkaa ketään teoillani, sanoillani.
Mutta silloin loukkaankin tekemättömyydelläni, hiljaisuudellani ja valehtelemalla.
Minä päätin, että ihmiset varmasti valehtelevat eniten kun heidän herättää.
tai estää nukahtamasta.
Minä tunnen taas kipua.
Joo mä tiedän.
Pitäis aina pitää huolta.
Mutta kun ei tykkää siitä.
Mä haluan kai sit kärsiä.
Ei voi ketään muuta syyttää.
Syyttäkää vaan kaikki mua!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti