Ja kyyneleet silmissäni minä makasin siinä,
kivusta kippuraan kääriytyen.
Minä halusin eroon sinusta, enää en jaksanut tuottamaasi tuskaa,
minä vihasin.
Minä vihasin sinussa eniten juuri sitä,
ettet välittänyt vihastani.
Tämä on ollut turhin elämäni päivä.
Turhaan minä toivon, että muuttuisiko se vielä iloksi.
Minä olen tuhlannut yhden viimeisistä päivistäni.
Sinä olet sen hukkaan heittänyt.
Näiden piti olla myös sinun päiviäsi.
Nyt minä satutin uskollisinta (?) rakkaintani.
Vain raivoni takia.
Raivoni kasvaa ja kasvaa
ja sinä et ole täällä auttamassa.
Miten voisin puhua sinulle hyvästä, kun en voi edes raivota sinulle?
Mikään ei nyt estäisi minua, olisitpa vain täällä.
Minä en enää halua sinua.
Meinaatko nyt jättää minut?
No niin, pitihän sen joskus tapahtua.
Sielullani minä nään sinut allani,
kun yritän ratsastaa sinut onneen,
edes hetkelliseen,
kun minuun sattuu.
Kyllä minä muistan sinut silloin.
---
Minä vihaan itseäni ja elämää(ni) siinä määrin.
Minä hautaan kasvoni,
kiroan ruumistani,
sieluani ja kaikkea tätä paskaa, mitä haalin ympärilleni,
jotta vain sattuisi enemmän.
Voi, miten vihaankaan tätä kaikkea!
Minä en voi olla sinun koska en tyydytä sinua.
Minä en ole kaunis sinun edessäsi.
enkä enää kenenkään muunkaan silmissä.
Sinä vihaat naisia.
Minä olen mielessäsi aivan samanlainen kuin nuo muutkin,
miljoonista sinä et halua minuakaan.
Älä sitten väitä haluavasi.
Minä en murjottanut tänään.
Minut vain oli työnnetty häkkiin,
josta en verbaalisesti saanut löytää ulospääsyä.
Minä en osaa puhua, koska minun ei sallita.
Järjenjuoksuni ja
ennen niin arvostettu älyni
on jättänyt minut.
Ei.
Minä sen pois häädin.
Onko asian laita noin muidenkin kohdalla, ketkä minut jättivät?
Toivottavasti minä ansaitsin sen.
---
Te kaikki luulitte, että minä olen kokematon, kiltti tyttö.
Ja yhden virheen takia te minulle nauroitte?
Minua halveksitaan kaikesta.
Sinäkin, joka minuun yhdyt,
näet minut pelkkänä huorana.
Vain koska en rakasta sinua
ja silti pystyn siihen.
Minä teen sen vain satuttaakseni itseäni.
Ja olenpa oikeassa,
niin se sattuukin.
Miksei se saa sinua rakastamaan minua?
Koska katsot minua silmiin ja sanot rakastavasi minua?
Et ikinä,
sillä tiedät, etten minä uskoisi kuitenkaan.
Ethän sinä tarkoita sitä edes alkuunkaan.
Ja viha kasvaa minussa.
Ja tällasessa tilassa mä käyn isän haudalla itkemässä.
Enhän mä itke.
Hikoilen silmien kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti