jos ois vain yksi elämä, miten sen aion elää?`

inspistä toisen blogista.
tai oikeestaan masista.

ehkä mun suurin masiksen aiheeni onkin just tuo
kun ei voi elää täysillä
ei voi elää niinkuin haluaisi
aina toisten ehdoilla
aina kompromisseissa
Aina kateellisena.

tän yhden elämän mä käytän masentuneena
kateellisena ja hieman katkerana.
surullisena pessimistinä ja peläten.
pelkään kaikkea ja eniten sitä että elämä menee hukkaan näin.
istun kotona mököttäen kaikkea mistä jään paitsi
mitä en jaksa tehdä.
vihaan.

hassua miten itse juhannuksen vietossa istuin poikien kanssa terassilla
ja mietin sitä, että miksei meidän porukoissa ole yleistä seksiä
miksei meillä ole vapaamielisyyttä
vapaata läheisyyttä
kimppakivaa.
miksi toisilla on.
ja miten se menee
ja kuinka haluisinkaan sinne mukaan
ja miten en ole siellä mukana.

jos olisin, en varmaankaan uskaltaisikaan mitään, mutta se jossittelu on turhaa.
kokeilemalla siitä selviäisi.

tämäkin on yksi asia minkä haluaisin rakkaani kanssa jakaa
mutta senkin joutuisin yksin tekemään
meidän elämä yhdessä ei ole Elämää yhdessä
tai ei ainakaan mun Elämää.

niinpä mä istun yksin kotona ja kateilen.

mitenköhän saisin elämääni hieman maustetta,
miten saisin elettyä tämän yhden elämän niinkuin kuuluisi?
niinkuin haluaisin.
seksissä edes.
rakkaalla on rakkaat harrastuksensa, voisiko tästä tulla mun?

aikaisemmista

vanhoja tekstejä
vuosia sitten mielessä pyörineitä
historiallisia suorastaan

silti ne on jokapäiväisiä
tuttuja
kulkee mukana
eikä ole paljoa muuttuneet

ajankohtaisia ne ei kaikki ole
silti oleellisia
taustatiedot

enkä malta odottaa että pääsen niissä loppuun

Otteita aikaisemmasta Minun kirjasta - sivut 51 - 54

Mä haluan asioita, joista toinen estää toista toteutumasta.

Mä oon vitun heikko.

Mä pärjään yksin.

Kuolemalla.

Kun kukaan ei auta, on apukin lähellä…

Väitättekö te, et mun pitäis opetella selviytymään yksin?

Mä puristan jalkani yhteen.

Virkkuukoukkujen sijaan mä kuvittelen klitorislävistyksen, siinä verhon takana.

Nauttisinko mä siitä?

Heh.

Niin kuin mä nautin seksistä….

***

Juuri kun luulin vanhan toverin hylänneen mut,

se tulikin ja pelasti mut kahdesti.

Nosti mut maasta värisemästä,

kantoi suoloiseen tiedottomuuteen

ajatusten saavuttamattomiin.

Hädässä ystävä tutaan.

Eilen et tullut.

Jokainen ystävä varaa itselleen oikeuden pettää joskus.

Mä suojelen muita valheillani.

Mun on pakko opetella.

Muahan te ette tyhmäx sano!

Naurettavaa Aljaseni, tottakai ne sanoo.

Mä kaipaan joo sitä aikaa, ku olin arvostettu.

Mut taas mä teen sitä mitä haluun, enkä sitä mikä on

ns. järkevää.

***

Liian monet veitset on ollu mulle liian tylsiä.

Miks kuolemaa pitää parempana vaihtoehtona vain omalla kohdallaan?

31.3.98

Nyt tää on menny jo vähän liian sairaaks.

***

Tämän takia mä luovun kaikesta.

Olen valmis valehtelemaan,

oman etuni,

meidän etumme.

Prinsessaa ei laskettu alas ennen kuin prinssi kantoi hänet pois saturatsullaan.

Jonkun hakatessa ovea.

Tietenkin minä pelkään tämän loppuvan.

Mitä muuta vaihtoehtoa tulevaisuudessa on?

Yksi rakkaudentunnustus parkkipaikalla.

Mä kuulen aina sen laulun,

sen tunnelman,

enkä koskaan unohda.

"otteita aikaisemmasta Minun kirjasta - sivut 49 & 50"

Mä tajusin tänään, et miehet ei oo oikeesti paskoja.

Mä teen niistä sitä.

”Kyll maar myö niin pal kauhiast häröilt olt,

et on meiän pakko välil sekoillakkii.”

Kyllähän mä tiesin, et kenenkään huumorintaju ei riitä muhun.

Mä oon oikeesti aina pettynyt teihin.

Rakastakaa mua!

Mitään muuta mä en ole ollut vaille.

Kaikki elämäni aamut olen kuollut.

En puhu paskaa.

Mä tiedän teistä liian vähän.

***

Vaikka mä kirjotan ruutupaperille

mun rivit on vinoja.

Mä kirjotan ne elämästäni.

Tosiystävät tuhoavat toistensa terveyden.

Mun niska nyki eilen,

kuin kuolemaa tekevän koiran.

Mä kuuntelin nuorisoa tappavaa kanavaa viikko aikaisemmin,

Katri H:n laulua ja tajusin, et mä en pidä enää miehistä.

En ees niistä harvoista, ikuiseksi luulluista.

Kun mä en tiedä mitä mä haluan, yritän tehdä niin kuin muut mun haluavat tekevän.

Mä haluan liikaa miellyttää.

Mä en saa tehdä mitä MÄ haluan.

Siltikään.

Otteita aikaisemmasta Minun kirjasta - sivut 47 & 48

Ruoho on vihreää lumen alla.

Ja minä rakastan molempia.

Lumi on vihreää ruohon alla.

-ko?

Minä suljin silmäni olkaasi vasten.

Annoin sinun saattaa minut rajamaille,

pelkäsin,

mutta rakastin liekkiäsi.

Minä olin kokonaan musiikin.

En edes muistanut ajatella, ettei väliä sillä mitä muut ajattelee.

Sinä kannoit minut pois,

annoit tehtävän.

Miten vaikeata on taas palata ja olla oma itsensä.

Olenko oppinut täällä tukahduttamaan tunteeni vai olemaan tuntematta?

***

Aamulla Tuire nousee ylös, menee vessaan.

Pesee hampaat.

Tuire painelee turvonnutta vatsaansa inhoten.

Tuire syö aamiaista.

Puoli litraa vedellä lantrattua appelsiinimehua, banaanin ja mandariinin.

Tuire lähtee koiran kanssa ulos.

Tuire tulee kotiin, avaa telkkarin ja nukahtaa.

Kello lähenee kuutta.

Tuire ottaa bussin lentokentälle.

Hän istuu ikkunan vieressä juoden olutta irvistäen.

Tuire katselee lähteviä kaukolentoja.

Vielä enemmän hän katsoo saapuvia.

Tuire painaa kasvonsa lasiseinää vasten.

Joskus Tuire itkee.

Joskus ei jaksa.

Tuire ottaa bussin takaisin keskustaan, astuu ulos ja oksentaa.

Tuire menee kotiin.

Koti on neljännessä kerroksessa.

Hän kävelee aina rappuset.

Tuire vie koiran ulos.

Koirapuistossa Tuire nukahtaa penkille.

Koira karkaa aidan yli.

Koira jää auton alle.

Aamulla Tuire ei enää jaksa.

olympialaisista

olympialaisten päättäjäiset on kuin elämä

olympialaisetkin taisi kokonaan olla kuin elämä
ensin juhlitaan pramein menoin alkua
sitten kuljetaan suurin toivein läpi eri lajien
eri vaiheiden
eri maailmoiden
koetaan ilon hetkiä
suuria odotuksia
kaikki päättyy pettymykseen
kyyneliin

lopussa enkelikuoro laulaa
paholaislapsetkin laulaa
kisojen isännyys siirretään kauas tulevaisuuteen
ihankuin elämäkin

synnytään
odotetaan
yritetään
hävitään
kuollaan

itketään.

joku aikakausi on taas ohi
se tuntuu kuvaavan koko elämää
kuoleman väistämätöntä tuloa
pelkoa siitä että juhlat loppuvat myös meidän osaltamme

mikä on mun seuraava laji?
ja miten siinä menestytään?

jos saisikin elämästä mitalin
se lisäisi vaan elämästä luopumisen tuskaa.
musta tuntuu kuin olisi lajin vaihtamisen aika
panostaa seuraavaan joukkueeseen
että tietäisi että tulisi niitä seuraavia valmennettavia
jotka voisivat myös päästä osallistumaan
toivomaan
itkemään
luopumaan

ja jatkamaan.

pitkästä aikaa ja tänään

pitkästä aikaa tuli mieleen
että pakko maalata
tarttua siveltimeen ja sohrata

istuin autossa
pakkasella ikkunoiden sisäpinnassa on upeita kuvioita
joista sairaalla mielikuvituksella saa kauniita hahmoja
tai sairaita hahmoja
lähinnä eläimiä niistä tulee

mä haluan taas maalata samalla tavalla
niistä maalin hipuista syntyy kuva
mun päähän
mun siveltimeen
mun veitseen
ja mun kankaalle

hirmuinen himo
poistaa nää kuvat mun päästä
voikunpa ne olis joskus kauniita toteutuessaan


tänään mua masentaa.
mä oon väsynyt. tiedän.
negatiiviset ajatukset hyppii tuosta vaan mun päähän.
sen takia oli niin hyvä olla työttömänä pitkään
ja eristäytyä
kun oli niin vähän noiden juttujen lähellä
mistä tulee omituinen olo
ja paha mieli
ja paska maku

ja sitten pomo kysyy onko paniikki
no se tietenkin tarkoitti
että työpaniikki eli kiire

mutta mun psykosomatiikka veti siitä hirmeet johtopäätökset
ja juuri alkanut masennus ja ahdistus jonkun sihteerin äänensävystä
sai lisäkseen ahdistuksen itkutuksen ja tärinän

mä haluan piiloon peiton alle
mä haluan lämpimään myttyyn
mä haluan ajaa
painaa kaasua ja hakata rattia
haluan hakata päätä seinään
haluan itkeä väsymystä
pois pois pois
nämä ihmiset pelottaa
en tiedä mitä tehdä
en tiedä miten tunnen
en tiedä kuinka kontrolloisin itseäni tarpeeksi
en tiedä missä menen.

mä en taida ymmärtää noista ihmisistä yhtään mitään.

mitä mun pitäis Sun mielestä tehdä?

jouluna mulla on kyyneliä korvassa

sanna ja lapset: voitko vaari vilkuttaa

se odottaa sua kotiin taas
eikä muista sun kuolemaa
vaan hiuksiin harmaisiin papiljotit laittaa
ja aamutakkiin rintaneulan tummuneen

se kuusen alle on piilottanut käärön
villaksukat alla voimapaperin
ja nyt se juhlapöytään paikan sulle kattaa
ja sanoo että jouluksi sä tulit ennenkin

voitko vaari vilkuttaa
niin se joulumielen saa
voitko vaari vilkuttaa

voitko vaari vilkuttaa
kun me sun lahjat avataan
voitko vaari vilkuttaa

se potkukelkalla lähtee sua vastaan
kylän ikkunoissa verhot heilahtaa
se lumilyhdyn laittaa viereen maitolaiturin
etsii otavan ja tekee lumen enkelin

voitko vaari vilkuttaa
niin se joulumielen saa
voitko vaari vilkuttaa

voitko vaari vilkuttaa
kun me sun lahjat avataan
voitko vaari vilkuttaa
voitko vilkuttaa
voitko vilkuttaa


________________________________


limonadi elohopea: jos sul on jouluna märkä tyyny


villalapaset
hinausauto
hanki nokinen meteoriitti

unelmat paketoidaan romuttamolla
sinne auto kohta hinataan
voistiko olla surematta murheita
kuljettaja vie ne mukanaan sulamaan

jollei joulu ole luminen
minä maalaan tuhkalla pihamme
jollei kesä taaskaan korvaa talvea
lavastan sinulle kauneuden
liimaan puihin lehdet viimekesäiset
lahjon auringonkin paistamaan iloa

jos sul on jouluna märkä tyyny
tuotko sen kynttilöiden ääreen
anna sen kuivua niin mekin teemme
jouluun voit vielä luottaa

taivaankappaleesta kuoriutuu lapsi
poika sädekehäinen
sinä itkusta ryppyinen
tulehan jo
jouluun voit sentään luottaa

onni on vaan sekunnin mittainen
se vierailee vain hetken
onnen muistolla mä jaksan luistella
vielä kerran taas pystyn jaksamaan
onni on kuin talven valonpilkahdus
lumi kantaa päällänsä kuin lupaus

jos sul on jouluna märkä tyyny
tuotko sen kynttilöiden ääreen
anna sen kuivua
niin mekin teemme
jouluun voit vielä luottaa

taivaan kappaleesta kuoriutuu lapsi
poika sädekehäinen
sinä itkusta ryppyinen
tulehan jo
jouluun voit sentään luottaa


-----------------------------------
syvä hiljaisuus
kainalo ja kyyneleet
joulu

kyynelisin silmin mä katson sua
en oo nukkunut taaskaan
mä painan käden sun lämpöiseen ihoon
ihan hiljaa ettet sä herää
kyyneleet valuu mun poskille ja kädelle
mä rakastan sua ja teitä niin paljon
mun sydän meinaa pakahtua siihen
onneen ja pelkoon
mä haluan lukita meidät tähän hetkeen
vaikkei tämäkään ole täydellinen
mutta nyt en pyydä enempää
kunhan vain saisin pitää meidät tässä
elossa
yhdessä
kaikki

teidän kaikkien uni on kaunista
lämmintä
mä tuun lähemmäs
yritän tunkea sieluni sun sisälle
ettei se ikinä joutuisi susta eroon

mua itketti tänään jo autossa
kun yritin muotoilla kiitosta
niistä asioista mitä sillon teit mun hyväkseni
kuinka pysyit mun rinnalla
silloin ku oli vaikeinta

mä en tiedä oonko kiittäny sua tarpeeksi siitä
mä yritin ja kyyneleet poltti luomien reunoissa

nyt mä katsoin jotain elokuvaa
jonka loppuminen sai mut onnelliseksi
niin onnelliseksi että käännyin suhun päin
itkemään

mä rakastan sua teitä ja meitä
ja haluan muistaa tän hetken taas silloin kun on vaikeenpaa.

aamuyö

aamuyöllä taas makaan hereillä.
yritän katsoa unia tuovaa dvd:tä, niinkuin joka yö.
telkkari sammuu ajastimella
eikä uni tule.
päässä pyörii ajatuksia,
ensinnäkin nousenko ylös vai jatkanko yritystä.
mutta edes silmät eivät tahdo pysyä kiinni.
ottaa päähän
suunnitelmat
pettymykset
haaveet ja murheet
tieto. tiedottomuus.
eikä uni tule.

taaskaan.
kauankohan mä olen nyt näitä miettinyt?
monta viikkoa.
mä osaan miettiä ja kuvitella ja haaveilla
mutta en saa aikaiseksi
se pistää ärsyttämään
ja siirtää unia yhä kauemmaksi.
mä olen laiska ja saamaton
varmaan tyhmäkin vielä.
musta saisi masentavan laulun aikaiseksi.

tälläisessa tilanteessa kaikki muukin alkaa jo ärsyttämään
raivostuttamaan
no ehkä olemme kohta siinä pisteessä
että räjähdys saa mut liikkeelle
tekemään oikeasti niitä asioita mitä haluan.
noh toi unettomuus tietty vie aika paljon energiaa toteutukselta.

mä vihaan itteäni taas.

unen jälkeen

miksi uni ei virkistä?
mä avaan silmät ja oon ihan unessa,
katon kelloa
ja oon nukkunu tunteja

pää on ihan pihalla
ja masentaa
siis masentaa ilman mitään syytä

sit mä yhtäkkiä muistan
mä näin taas painajaista
pahimpia painajaisia
joissa itketään epätoivoa
jotka jättävät valveilla oloonkin sen saman paskan tunnelman

niinku joku ois pielessä
koko ajan

unen piti piristää
virkistää

mä oon ollu nyt monta päivää tällänen
masentunu ilman syytä
heikko ilman syytä
kiukkunen väsynyt
väsymykseen on syy, en saa nukuttua
ja sit ku saan ni painajaiset valtaa mun pään
ne näyttää taas niitä elokuvia joiden ajattelemista mä en edes uskalla ajatella hereillä ollessani
ne näyttää mun pelot
joissa ei onneksi ihan jokaisessa oo mitään järkeä

nyt mä oon herännyt
ja mulla on outo olo
mä jatkan siinä painajaisessa tallustelemista
vaikka maisema muuttu, päähenkilö ei.

pakollista erotiikkaa

erotiikalla saa lukijoita
mainoslause

istun jalat levälläni
tuen niitä vessan kopin molemmin puolin
avoimena suljettua ovea kohti

housut on myttyrässä lattialla
mä tykytän
sydän hakkaa

---
tuntia aiemmin:
siivousta, murheita ja suunnitelmia.
yhtäkkiä joku mainitsi koodisanan,
ja päässäni pamahtaa
kiima, panetus, himo

ajattelen että tästä on selvittävä
kun ei ole mies tässä, ei voi saada
saisiko vaikka mies olisi tässä, se on eri asia...

mielikuvitus lähtee leikkiinsä,
yritän imeä tupakkaa
ja siirtää himoa pois.
mutta enhän minä itseäni voi komentaa
niin vain avaan salaa pornokanavat
surffailen kunnes nään kahden naisen keskenään

kiima valuu ja täyttää minut
kuuma
huuma
hirveä himo saada itse olla pääosassa
elokuvan tahti kiihtyy
alkaa tapahtumaan toden teolla sellaista mitä haluan itsekin

kohta housut kastuvat läpi, ajattelen
ja
puhelin soi!
siis mitä, kuka soittaa tähän aikaan!!!!

huomaan että siihen on vastattava
käännän pornot äänet hiljaisemmalle ja puhun ja kuuntelen
ja esitän kiinnostunutta
vaikka tekisi mieleni vain jatkaa omissa maailmoissa,
välillä on pakko kääntää katsekin pois ruudusta
tuohon ihmiseen en halua yhdistää seksualisuutta
mutta pakko on katsoa,
kuuntelen jotain jorinoita, ajattelen pahasti
kun keskeytti
parhaat palat alkavat olla käsillä, kiima haihtuu tuota ääntä kuunnellessa

naiset ovat löytäneet silkkisolmiot, ja lelut.
kuvittelen itseni molempien asemaan...
voi kunpa puhelu loppuisi jo.
ei. jaar jaar jaar.

katson naisia sängyllä, katson villinä liikkuvia käsiä, lanteita, sauvoja.
haluan kuulla äänet.
haluan päästä mukaan.
hävettää katsoa samalla kun joku puhuu minulle ihan muusta
mutta eihän sen tartte tietää mitä mä olin just tekemässä...

vihdoin
vihdoin se lopettaa!
mä haluan jatkaa siitä mihin jäin,
mutta leffasta on parhaat palat auttamattomasti ohi
harmittaa

surffaan kanavia,
suihinotto, suihinotto, persepano. ei ei ei ei mitään.
ei värähdä.
miten pääsin takaisin tunnelmaan, on aika mysteeri.

menen vessaan.
lukitsen oven.
nojaan eteenpäin ja kuvittelen nänneihini sormesi
hampaasi

kuvittelen sinut maistamaan minua
kun nojaan taaksepäin,
levitän jalat ihan auki.
katson omia sormiani niinkuin ne olisivat sinun.

hyvä etten huuda nimeäsi.
niin hyvältä tunnut.

---

ja takaisin todellisuuteen.

tässä

tässä istun enkä muuta voi.
kuljen sateessa ja ajatukset virtaa päässä
ihan miten vaan
vuolaana virtana
tai pikku pisaroina.

mietin mitä teille kuuluu
mietin elämääni
mietin imuria
mietin yöperhosia
mietin lattialuuttua
kuivamoppausta

naureskelen itselleni
säpsähdän ukkosta
ajattelen taas teitä.

palvelijana nöyränä tässä
yritän päteä.


huomaatko miten syksy saapuu?
ei enää näy maisema yössä
kuu ei paistanut
pimeys oli ehjä

sadepisarat kutittivat ihoa, hassua.
vähän niinkuin ruvet kutittavat.

mun kropassa on paljon energiaa
ne on sekaisin
ne pitäis laittaa järjestykseen
oikeiden ihmisten malliin
ehkä musta sitten tulis se hyvä ihminen
josta niin paljon oon puhunu

oletko sinä hyvä ihminen?
onko se ihan sama,
aina me epäillään.

älä ole vihainen.
älä ole huolissasi.
ole kiitollinen.
tee työtä.
ole muille ystävällinen.


jos jonain päivänä mä en oisi jostain huolissani
romuttuiskohan mun omakuva täysin
pelkäänkö mä jo nykyään luopuu tästä epävarmuudestakin
paniikin odotuksesta
pettymyksen vartoomisesta

mä yritän valuttaa nää ajatukset tähän
pois mun päästä
ei ne lähe
auta
auta mua komentamaan nää ajatukset muualle

ime mun pää tyhjäksi

iii

julkeus? mä oon kännissä
ja masennun
ku mua ei ymmärretä

siitähän juuri on aina kyse
ku ei ymmärretä
katsotaan kieroon

säkin katsoisit
mä tiedän sen nyt

mussa on jotain vikaa? tai ihmisissä yleensä ?
koska kaikkia katsotaan kieroon

aina ollaan yksin oman päämme sisällä
yksin omassa elämässä

känni

mä en halua enää
en enää avautua
te potkitte mun sydäntä

en mä voi teitä siitä suoraan syyttää
koska ette voi tietää

se kai on elämämme tarina
kukaan ei ymmärrä
kaikki aika menee siihen tasapainottelemiseen näiden välillä
"sinä sitä ja minä tätä ja vielä tuokin tuota"

koita nyt sit olla rehellinen ihmisten keskellä, jotka ei kestä rehellisyyttä

miksi nykyään oletusarvona on että halutaan satuttaa tai ajatellaan pahaa?

(koitapa kirjottaa jotain vakavaa ku vtun antti tuisku soi taustalla)

otteita aikaisemmasta Minun -kirjasta, sivut 42 - 46

”Kuinka emätin karaistui.”

Liian nuorena sänkyyn hypänneenä, liian monesti seksi oli elämäni uoma,
silti emätinparka monesti itkeä tipautti verikyyneliään sinun kyrpäsi jäljiltä.

Tarpeeksi monet kerrat frigidiytestäni kärsineenä,
ties mitä liukastetta käytettyäni,
emättimeni karaistui.
Se oppi liukastamaan itse itsensä.
Ei enää kipua gynekologilta,
valitsin sen ”hellän”.

Sinun kyrpäsi karaisi minut,
niin kuin muiden liian kovat sormet,
kielet,
nenät.

Niin monesti te minua satutitte,
enkä kertaakaan ääneen valittanut.

Mutta kivun kadotessa katosi myös nautinto.

Kipu se minut huokailemaan sai.

Mä olinkin jo unohtanut ton.
Mihin mä sen viimeksi kirjotin.

Ihooni sen haluan,
tajutkaa mua!
ymmärtäkää!

”Jokainen meistä on Jumalalle kuoleman velkaa.”

Tottapa tuokin.

Me ollaan kyllä Jumalalle elämäkin velkaa, mutten mä aio ketään tähän maailmaan kärsimään saattaa.
Siitä kyllä Jumala pitää huolta, et kaikki käy paskimmin päin.

Jumala on maailman suurin asevarustelija.
Montako nälkäistä suuta mulle Jumala on antanut ruokittavaksi?

Ei yhtään ,
sillä mä kykenisin siihen.

Sille u-maan äidille se antaa tusinan,
ettei se kykenis niitä ruokkimaan.

”Naiselle kauneus on tärkeämpää kuin älykkyys, koska miehen on helpompi katsella kuin ajatella.”

”Mä haluan sunkin huomiota.
Mä haluan rakastella sun kaa dorkalan liinavaatevarastossa.
Mä haluan nähdä sun vitun.
Niin monet miehet ovat omani multa riistäneet, ne kaikki haluavat sen omakseen, mutteivät voi ymmärtää, että vittu kyllästyy, se rakastaa vapautta ja uusia sormia, kyrpiä, kieliä.
Se kiihottuu vain uusista miehistä, naisista, koirista.
Siitä mitä ei oo ennen saanut.
Kaikesta kielletystä.”*

Huomiota.
Sanoisin sua hullux,
jos se tepsis.
Mut sä et välitä.
Mikset sä välitä?
(*lainaus Anja Kaurasen kirjasta Sonja O. kävi täällä)

Ja mä huomaan etten enää saakaan orgasmeja.
Milläs nyt väitän sulle, että ”Kyllä, joo, mä siitä nautin…”?

Miks vitussa mun pitää valehdella ja miellyttää?
Antakaa mulla olla!

Vaikka minun vartaloni on täynnä omaatuntoa, lähinnä syyllisyyttä ja paljon häpeää,
(oi, miten paljon häpeää!) ja vaikka käytökseni vain lisää taakkaani, elän minä niin kuin elän.

Elän minä niin kuin elän.

Koskakohan opin elämään elämääni oikein?

Välillä musta kuitenkin tuntuu hyvältä olla yksin.
Täällä siihen pakotettuna,
en onneksi muuta kaipaakaan.

Toista on kotona,
ihmisten luona,
joiden yksinäisyyteen haluaisin tunkeutua läheisriippuvuudellani,
onnettomuudellani
heidän ilokseen.

Ettei aina tarttisi olla niin perkeleen yksin.

Mä liian usein istun vieressäsi,
liian monta lausetta valmiina vatsanpohjalla odottamassa,
tukahtuen kaikkeen.

Sinä et lue minua ja minun kanteni ovat täynnä haavoja ja pölyä.

Sisältä olenkin kohta tyhjä.

viime yö

viime yönä katsoimme sotaelokuvaa yhdessä
se eräs aihe tuli esille
vaikka tiedän, että sitä pitäisi välttää
se erottaa meidät, älä astu sisään, tanssi vain sen ympärillä

mutta viime yönä tuntui siltä että nyt.
nyt pakkaan tavarani. lähden elämään omaa elämääni.
en enää ota sitä riskiä että tuo asia erottaa meidät. ei vaan, että tuo asia satuttaa minua liikaa.

minun täytyy saada olla tärkein.
minun pitää olla syy miksi sinä pysyt elossa.
minulle sinä olet se syy.
ja pari muuta.

vaikka olen halunnut monesti kuolla ihan vaan kostoksi ihmiskunnalle
niin ihmisten ja rakkaiden takia olen kuitenkin pysynyt hengissä
en niinkään itseni takia.

itsekkyys ei sovi tähän suhteeseen
sinä olet itsekäs muissakin asioissa
tajusin sen selvemmin kuin koskaan
minä en ole sinulle tarpeeksi rakas

aloin mielessäni valmistautumaan lähtöön
"vielä tämä kesä töitä, sitten on helppo lähteä, otan koirat ja tavarat ja lainaa ja ..."
pystyisinkö minä elämään ilman sinua? ne pienet hetket, jotka olen ollut pois ovat saaneet minut vannomaan itselleni etten enää koskaan!
mutta jos pystyisin, alkaisin elämään taas omien ehtojeni mukaan, omissa piireissäni, omissa ajatuksissani, omissa tarpeissani - uskaltaisinko elää Omaa elämääni?

miksi minulle rakkaus tarkoittaa sitä että haluan elää myös sinun elämääsi?
etkö voisi rakastaa minua niinkuin minä sinua?
muuten voin pudota kyydistä.

masennus

masennus tulee fyysisestä huonosta olosta
väsymyksestä

mä yritän nukkua
näen painajaisia
ja herään entistä väsyneempänä
elämän lannistamiseen valmiina

ja koska oon väsynyt
saan masennusta
en hoida asioita
en siivoa
en ole mikään hyvä
en missään

tahtoisin lähteä pitkälle
karkuun
mutta kun en jaksa edes sitä
en voi muuta kuin piilotella peiton alla
ja toivoa

ei vaan toivoa ei ole tällä hetkellä

aivot lyö tyhjää kaikkien masentavien ajatusten ympärillä
vatsassa on nälkä vaikka juuri söin
selkään koskee
silmät seisoo

mä en tiedä missä oon

mä juon porejuomaa, montaa vitamiinia
jos tämä toimii niin rupean niiden puolestapuhujaksi
käveleväksi mainokseksi

mä oon kyllä aina uskonut vitamiinien voimaan
oonko mä luopunut jo niistäkin?
oonko mä luopunut kaikesta?

tänään oon.
eilen oli parempi päivä, jaksoin uskoa itseeni.
katsotaan mitä tämä päivä vielä saa aikaan
ja huominen
tuoko se aivot takaisin

aljafantti

aljafantti on sellainen eläin
harvinainen ja joidenkin tutkijoiden mielestä sukupuuttoon kuollut
eli niitä ei ole olemassa

toiset tutkijat näkevät aljafantit erikoisina ja varsin mielenkiintoisina tapauksina
joiden tutkimukseen pitäisi käyttää enemmän aikaa ja resursseja

aljafantti elää pohjoisessa
todennäköisesti luonnon lähellä
mutta viihtyy myös asutuskeskuksissa
aljafantti istuu yksin iltaisin ja miettii
ravinnosta ei ole mitään tutkimustietoa

aljafantit eivät tapaa toisiaan
ne ovat erakoita
ne eivät myöskään ole tavanneet aljaa
vaikka tästäkin on joitakin koulukuntia, jotka ovat vahvasti eri mieltä.

aljafantille alja merkitsee aivopähkinää, pelkoa ja ravintoa, ehkä sielun ravintoa?
aljafantin suhde aljaan on vaikeasti määriteltävissä,
ja tämäkin asia vaatii vielä pitkällistä tutkimustyötä

aljafantteja ei ole nähtävillä eläinpuistoissa tai museoissa niiden harvinaisuuden ja piilottelukyvyn vuoksi, aljafantti on loistava naamioituja.

aljafantit vaativat pikaista suojelua, jos niitä edes on enää olemassa.

kateus

kateus on yksi kuoleman synneistä
jos mä kuolen jonku takia niin se on tämä

mä kadehdin kauniita ihmisiä
mä kuvittelen et ne on täydellisiä
niinku muutenkin
ja sit lohduttaudun sillä ajatuksella, että niitten täytyy olla ihan kusipäitä
et kyllä mä oon parempi

mä tahdon olla kaunis mut sit kuitenkaan mä en tahdo olla jotain samanlaista
mä oon erilainen ja joskus ruma
mä en laihduta
mä en meikkaa
mä en osaa pukeutua
ja mä oon tyytyväinen itseeni myös näiden asioiden takia
-sillonku itsetunto on koholla

nyt mä nään kauniita ihmisiä
ja kuvittelen miten mä haluan olla kans
mä haluan päästä niitten elämään
ne ei voi ottaa mua
rakastua muhun koska en oo kaunis
seksikäs
en osaa meikkaa
eikä mulla oo siistejä vaatteita
tai viittätoista paria kenkiä

perkele enhän mä ees osais kävellä korkokengillä

mä kuvittelen et mä pääsisin kauneuden viereen
mun kateus estäis mua nauttimasta
mä peittäisin itteni
mä häpeän

mä häpeän nykyään kyllä jo omassa seurassanikin.

miksi mulle ulkonäkö on niin tärkeää
vaikkei se taas oo ollenkaan tärkeää?
tää on taas yksi niistä asioista joissa en ymmärrä itteeni.

onkohan mulla ees kaunista sydäntä
ku tälläsiä aattelen?
joinakin päivinä mä oon läpeensä ruma.