1. heinäkuuta 2004

otteita aikaisemmasta Minun- kirjasta, sivut 8 ja 9

Joo, mä luen toisten kirjeitä salaa.
Se ei oo reiluu.
Nyt mä kyl rupesin funtsii, et johtuiskohan se siitä,
et mä haluaisin et joku lukis mun juttuja.
En mä näitä itelleni kirjoita.
En mä oo sen arvonen.
Lukisittepa, niin mä toivon,
ja tuntisitte mut paremmin.

Nyt mä kyllä tunnen teidät paremmin.

Vaikka mä oon lukenu enemmän teille kirjoitettuja kirjeitä.
Se sai mut raivoihini ja sellasta paskaa.
Mä en voinu asialle mitään.
Väärin hankittuja todisteita.
Mut vittu, mitä sä kirjotit sille takasin?
Älkää jumalauta valehdelko mulle.

---


Mä ryntäilen vihaisena.
Äiti sanoo, et mun silmät lyö salamoita sillon.
Mut se ei oo oikeen tyytyväinen tähän nykyiseen menoon.
Miks mä kotona istuisin?
Ei siellä oo ku mun omia kirjeitä,
ja niissä on asioita, mitä mulle halutaan kertoa.
Mä haluan tietää kaiken teistä jokaisesta.

Mä haluat et te nautitte salaisuuksien jakamisesta.
Olkaa ihmiset avoimia!
Ei salaisuuksissa oo mitään mieltä.
Mun omat salaisuudet loppu just siihen, ku mä kehitin mun uuden hienon hyvän toden
jumalateorian.
Maailmankaikkeusteorian.
Sitä ei kukaan voi kyseenalaistaa.
Hyvä niin.

Maailmassa on hyvääkin vain jotta kaikki paha sattuis enemmän,
just ku on menny hyvin.
Ettei me turruttais tähän paskaan.

Siks tv-kanavia voi vaihtaa.

Ei kommentteja: