just joo.
katselin aurinkoa
sateista peltoa
keijukaissumua.
yöllä kaatosateessa en jaksanut juosta vessaan asti.
kumisaappaat jalassa kyykistelin pihan reunalla.
hävetti oikein.
kun on siunattu yliaktiivisella virtsan erityksellä.
jee. tosi jee.
näin unta puhuvista kauriista.
ne tuli aidan viereen mua katsomaan.
uros kauris oli vihainen kun puhuin sen lauman naisille.
sitä piti juosta karkuun.
pitkään aikaan en ole unessa juossut karkuun leijonia.
viime yönä tosin pelastin äitini hukkumiselta.
yhä tunnen olevani huono ihminen,
ei musta mitään kotirouvaa taloudenhoitajaa saa.
en haluaisi ollakaan sellanen, mut yhteiskunta painostaa
se niin painostaa.
rätti käteen ja pölyjä pyyhkimään.
tiskamaan lattioita hinkkaamaan.
aivan. siinähän se vika onkin.
kunnon ihmisillä ei ehdi tulla pölyä.
niitten lattioilla ei oo likaa ja tavaroita krääsää.
niitten koirista ei lähe karvaa?
niitten kengissä ei tuu hiekkaa.
mä en pysty nyt keskittymään.
jos alakerrassa ruvetaan vielä kovempaa huutamaan, ni täällä ei nuku kohta kukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti