pitkästä aikaa sain migreenin.
se kertoo siitä miten stressaantunut ja paniikissa olen töitten takia.
ja muutenkin.
koko päivä menee pilalle sairauden vuoksi.
sairaus aiheuttaa vain lisää stressiä.
mä en kykene suoriutumaan.
mun fysiikka pistää vastaan. tai mikä lie psykosomatiikka.
ja pitäis lähtee rentoutumaan
pitämään hauskaa kavereitten kaa
tuleeko siitä mitään
kun stressaa?
kantaa olallaan sitä tuskaa että työt on tekemättä?
sitä tuskaa että on luopio
otanko mä festareille läppärin mukaan?
istun siellä ja teen töitä?
wau.
auttaisko se stressiin.
migreeni tuli vielä sanomaan et ähäkutti etpäs pääse helpolla
pitämään hauskaa
"mä kuljen sun mukana ja pilaan kaiken
melkein estän sua lähtemästä"
tottajoo, ei mua enää huvita lähtee. makaan sängyssä ja murehdin.
murehtimalla en ainakaan saa mitään tehtyä.
päänsäryn ja väsymyksen takia myöskään.
silti on mentävä.
mikään ei piristä niinkuin kunnon hauskanpito.
nyt tulikin mieleen
osaanko enää pitää hauskaa
pärjäänkö ilman tuota poikaystävää
joka taas jätti mut yksin kotiin
niin kuin liian usein.
mä tunnen kuinka se kasvattaa meidän välille aitaa
sellasta piikikästä
ei uskalla lähestyy
mä putoon yöllä sängystä
yksin
miksi mut saa niin helposti lyötyä?
miksi annan periksi jo vähäisen paineen alla?
miten mä en enää oo se nuori vitsa vaan kämynen kelopuu?
mä en kestä minkään painoa.
sitä mä vihaan itessäni nykyään. en oo enää se sama. voittaja.
ja annan harmaan puun pirstoutua
musta ei oo mitään jäljellä kohta
mä en todella tiedä kenen elämää mä elän
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti