22. heinäkuuta 2004

tavallaan jokainen on surullinen

lauletaan

en tule piiritanssiin kanssasi
juoksen karkuun
ähhähhää

"meistä tuli luusereita, taksikuskeja suutareita, yksinhuoltajaäitejä muurareita..."

lauletaan

tutulta tuntuu
aatteet vaihtuu vaatteiksi
"meidän piti muuttaa maailmaa..."

sisäinen ristiriita on valtava
sä et voi voittaa sitä sotaa

omia aivojaan ei voi komentaa
koska ne komentaa sua
me ollaan omien aivojemme orjia
mä oon sen isäntäkasvi
vitun loinen
se imee musta mehut
se tekee musta tällasen
kuka se on?
kuka?

 
mut tota kohtaa mä en ymmärrä:
"tänään voidaan hetki olla kuninkaita"

miten niin?

orjia ollaan aina
omien ajatustemme orjia
ei mikään ihme että tuli monta vuotta oltua pilvessä
sillon ei ajatukset vaivannu
ja kerranki sai nukuttua

aa niin hyvin sai nukuttua
ei yhtään painajaisia.

raskas taakka
oma pää kantaa
sattuu hartioihin

älä taputa mua olalle
ees kannustavasti
mä murrun

 

Ei kommentteja: