15. heinäkuuta 2004

12.7.04

Mihin jänikset menee sateella?
Piileskeleekö ne sammaleen suojissa
Saniaisen alla?

Niin kuin minä pienenä.
Saniaisten alle mahtui hyvin lukemaan aku ankkaa
Silloin kun en halunnut löytyä

Halusin että mua etsitään
Joku todistaa et kaipaa mua
Mä taisin olla loukkaantunu

Saniaiset on valtavia
Pieni tyttö mahtuu sinne aivan loistavasti
Kyyryyn
Kippuraan
Keinuttamaan itseään edestakaisin

Itkemään

Mihin peurat menee sateella?

Koivun alle, männyn suojaan, tammen lehviin?
Kuka niitä lohduttaa?

Ei kukaan, kyl mä sen tiedän.

Yksin nekin on ajatustensa kanssa.
Kattelee maailmaa ilman kaveria.

Elämä on niinku masturbointia.
Sitä ei voi jakaa kenenkään kanssa.

Elämä on sun päässä, sun ruumiissa.
Orgasmit on sun sisällä,
Samalla tavalla kuin kaikki muukin.
Kukaan ei tunne sun tunteita
Ei nää sun surua.

Etkä sä nää ketään.
Etkä tunne.

Yksin joudut elämäsi elämään.
Tai tuhlaamaan.
Ja kuolemaan.

Häviääkö tää maailma kun mä kuolen?
Eikö se ole olemassa vain mun päässä?
Mun ympärillä.
Mistään muusta mä en tiedä mitään.

Mihin linnut menee sateella?

Ne lentää taivaaseen.

Ei kommentteja: