Oikeasti en tiedä mitä tai ketä haluan.
Haluan ikiuneen, missä väsymys ei vaani nurkan jos toisenkaan takana.
Minä olisin se iloinen ja rakastettu onnellinen, joka ennen valloitti ja pelasti maailman.
Kuka soisi sen minulle nyt?
Minä en salli sinun rakastaa minua, valehdella rakastavasi, koska olen niin ruma.
Minä en halua sitä!
Ja toteutat pahimmat painajaiseni kieltäytymällä läheisyydestäni, jota minä sinulle epätoivoisesti tyrkytän.
Voi, kun kyse edes olisi siitä etten ilmaise sinulle rakkauttani!
Hellyys ei auta. Ei mikään.
Me olemme tuhoon tuomittuja, maatuneita.
Mutta vielä minä haluan maatua lihaasi ja vereesi.
Haluan näyttää sinulle ikisinisen taivaan ja ikuisen kesän, josta sinä ilmeisemmin pidät.
Ja minä kun rakastan talven kylmyyttä.
Levitän itseni auki sinun silmiesi eteen,
ja myönnän,
ettet vieläkään ole katsomassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti