21. kesäkuuta 2004

otteita aikaisemmasta Minun- kirjasta, sivu 6

Menen sinne missä minua ei kaivata,
jotta minua kaivattaisiin täällä.

Minä olen liian lojaali.
Ja lojaaliton.
Mä en oo mitään.
Onko tää kaikki taas vaan erikoisuuden tavoittelua?
Vittu, mä oon vaan oma itteni.
Antakaa se mulle anteeksi.

Ja jotta mä satuttaisin, mä haluun kertoa sulle mun ongelmista.
Sääliä mä vaan tällä kirjalla kerjään.
Ei tällästa paskaa kukaan lue.
Mutta joo.
Ku mä kuolen tää julkastaan, ihan kostox,
jotta te muistaisitte mut.

Mä haluun vaikuttaa ihmisten elämään.
Mutta onko mulla siihen oikeutta?
No ei taida olla.
Antakaa sitten mun elämän olla rauhassa

Mä tuun takaisin aamujunalla.
Väsyneenä markkinoimaan itseäni.
Vittu. Mä en saa myöhästyä.

Mä tänään sanoin mun äitiä hyväksi äidiksi.
Se luki mulle hyviä kirjoja.
Maalari ja Lintu.
Maailman kaikille lapsille luettais sellasia kirjoja,
et ne vanhempana itkis onnesta, ku ne muistais ne kirjat.
Ne lapsuuden kirjat.

Mitä ei sillon vielä onnex tajuttu.