mä laitan veteen sitruunaa
se vähän edes raikastaa tätä tunkkaista sielua suuta
janoa vie edes vähän pois
siirtää kauemmaksi taas
nautin eilen hulvattomasta humalasta
aamullakin vielä siitä vapauden tunteesta
villeistä unelmista
kunnes tuli päänsärky
riemu ei ole rajaton koskaan
ihmiset sitoo mun riemun maahan
pallo jalassa täytyy perkele kulkea
sen pallon kun irroittaa niin ei oikein tiedä mihin asti mä singahdan
mihin asti mun omat siivet kantaa
ja koska ammutaan alas