22. kesäkuuta 2004

silmien reunoissa

tuntuu väsymys
puhutaan unihiekasta kai

se rajaa luomet ja tekee räpsyttelystä kuivahkoa
ja valot juoksee villisti pitkin seiniä.

väsymyksestä huolimatta voisin ottaa sinut tähän viereeni.
ei tarttis sanoa mitään, todellakaan.
se riittäis et yrittäisit ymmärtää
ja antaisit mun vihdoin ymmärtää.
puhuttais, muttei ääneen.

en jaksa enää arvailla.

mulla on pyyhe hiusten ympärillä, ettei paita kastu.
jos sä istuisit tossa ni mä ottaisin pyyhkeen pois,
ja heiluttelisin hiuksia edestakaisin
just silleen viettelevästi mut kuitenkin niin viattomasti.
ja pienet pisarat lentelis lattialle.

mä katsoisin sun kauneuteen
arasti ja pelokkaasti
mua nolottais ujottais ja jännittäis.
enkä edes uskaltais toivoa sitä mitä toivon.

viime yönä siinä unessa mua ei jännittäny.
ja kun mä oon yksin ni mä uskallan toivoa

unelmien täyttymystä.