Mä kertoisin teille totuuden mun maailmasta ja mun ongelmista,
musta.
Jos osaisin.
Ei mulle ikinä oo totuutta kerrottu.
Mua ei kyllä pidetty missään häkissä.
Mä oon vapaan kasvatuksen tulos.
täysin.
Mut jätettiin vapaasti kuolemaan.
Tässä huoneessa sinä, isäni, suutelit minua otsalle viimeisen kerran ja sanoit rakastavasi mua.
Kahden päivän jälkeen sä olit kuollut.
Mä oksensin.
Tää huone on mun.
Tässä huoneessa isä minua rakastat.
Kukaan muu ei mua oo ikinä niin rakastanu.
Jerri.
Pitääkö kaikki myrkyttää?!
Jumala, toivottavasti sait hyvät naurut ku mä huusin.
Mä pidin sellasta ääntä, mitä Suuri Australialainen ei halunnu koskaan kuulla uudestaan.
Mä tuun huutamaan samalla tavalla, jos se susta on kiinni.
Jotain rajaa sanon mä.
Miks et sä vois olla armollinen?
Ja mä vielä uskoin suhun!
Lauloin sulle psalmin.
”vaikka kulkisit pimeässä laaksossa ei sinulla olisi mitään hätää, sillä minä olen sinun kanssasi, minun vitsani ja sauvani sinua johdattavat.”
Just sitä mä en halunnu.
Nauti, ku viet multa rakkaimpani pois!
Nauti nyt!
Nauti sitten ku mä leikin jumalaa ja kuolen ja ne, jotka luulee rakastavansa mua, saa kärsiä.
Mä otan kohtalon omiin käsiini.
ja nauran sulle.
Ai niin.
Nyt sä tietty hoidat homman niin et mä päädyn vihannekseks ties minne,
enkä ikinä kirjoita tarinaani loppuun.
(Musta jotenkin tuntuu, et mä en ikinä kirjoittanu mun tarinaa loppuun.)
”Jos mä en oo täällä aamulla, ku te heräätte. Sanokaa koirille terveisiä ja tietäkää, et mä lähdin ajatellen teitä kaikkia.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti