Minä olen Alja Eriksson.
Tämä on minun kirjani.
Minä aloitin kirjoittamisen ystäväni kehotuksesta ja nyt kirjoitan.
Vaikken tätä koskaan kirjoittanut.
Eikä minulla ole ystäviä.
Kirjoittamisen lisäksi alan tänään lukea. Ostin taas lisää kirjoja, joita en ilmeisesti ikinä tule lukemaan.
Viettelijän päiväkirjaksi tämäkin sopisi.
Jos sinä viettelet minua, minä tiedän sen, mutten myönnä.
En myöskään myönnä ketään vietteleväni.
Minä haluan lukea ääneen. Nojaa minuun, ole kiltti ja minä vien sinut kauas pois.
Kävellessäni helle ei tavoita minua yhtä lailla. Hautausmaan aidan viertä kulkiessani mieleni kirkuu: ”Onko siellä alhaalla kuuma?!”
Mutta minähän rakastan isääni ja isäni minua.
Ainoana maailmassa.
Juuri kun nukahdin, levottomat unet eivät valloita mieltäni.
Se, jonka haluaisin minua nyt rakastavan,
kylvää toivonkipinän mieleeni,
mutta pyyhkäisee lämmön pois iholtani,
vaikka aurinko ei ole vielä painunut mailleen.
Minä olen pettynyt. Ja yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti